![<virne> <virne>](/img/smileys/bashi/lol.png)
Haluaisin myös saada jostakin töitä. Alkaa v*********n nämä tekemättömyys. Tosin kyllähän minä paljon teen asioita, ja pystyn keskittymään moniin omiin projekteihin sekä mietiskelyyn ym. hyvin, sillä ei ole mitään ulkopuolista tahoa joka määräisi rytmiäni ja elämääni. Vaan kun en minä ajatuksillani ja projekteillani tienaa maallista mammonaa. Tosin minä edes sitä kaipaakkaan, paitsi siinä vaiheessa kun pöydällä alkaa olemaan liian iso pino perintätoimiston laskuja. Siinä vaiheessa rahattomuus alkaa ahdistamaan ja viemään voimia pois, niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin (tietenkin, sillä ne ovat sidoksissa toisiinsa). Köyhänä on hyvä elää, mutta kun maailma yritetään lyödä numeroiksi tilastoissa, sekä valtiolla on oma tavoitteensa siinä miltä niiden tilastojen pitäisi näyttää, niin silloin ihmiset halutaan ohjata toimimaan siten että ne tilastot olisi juurikin sellaiset. Se tuntuukin jotenkin niin typerältä, että pitäisi lyödä oma elämänsä johonkin formaattiin ja kaavaan, jollaisessa minun itseni ulkopuolinen taho haluaisi sen olevan. Jos ei halua tehdä niin, niin silloin valtio tekee ihmisen elämästä niin vaikeaa, että sillä ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin nöyrtyä sen tahtoon. Mutta niin... työn teko on kyllä yksi ihmisen elämän perusteita, ja jokaisen pitäisi tehdä omalla tavallaan työtä. Siinä vaiheessa kun sitä työtä aletaan taas mittaamaan jonkunlaisessa rahallisessa arvossa sekä tilastoilla, niin mennäänkin ihan vikaan. Silloin työlle luodaan eritasoiset luokat, joka taas luo ihmisillekkin eritasoiset luokat. Aika harva arvostaa lääkärin ja siivoojan työtä yhtä paljon, vaikka kummatkin ovat tässä yhteiskunnassa pakollisia. Ääh...