Kaupunki jossa vaellan odottaa yötä kuningattaren, kun kaukaisuudessa voimat valtaavat humalaisten mielen. Kaduilla vaeltelevien henkien huuto hurmaa käärmeiden tahdon. Minä janoan muotoasi ja tahdon sen vangita kauneuden muistoon, hellyyden huomaan. Niin unohdan yksinäisyyden taipaleen ja katujen synkkyyden. Aina yö saapuu syliisi lepäämään, aamukaste hymyllesi tanssimaan. Vihdoin tiedän tämän kaiken olevan totta. Nyt uskallan nukahtaa...