Ennen sitä siemensyöksyä josta kaikki alkoi, joku oli yllyttänyt meidät hulluuteen. Kuka tuo korvaan kuiski, limakalvovanki? Haurauden hautausmaalla öinen retki, itsensä lävistäen, hulluudesta ilkkuen. Ei lämpöä taskumattia kauempaa, ei uskoa, ei hetkeä kummempaa. Siihen oksennan kuin kissa, joka pulauttaa karvapallon ulos. Siinä se on, demonini istukka. Enää en ole valmis pilaamaan kauneutta, olemaan satiainen. Silloin kaikki oli punaista...