IRC-Galleria

Eilen sain kuulla että eräs kaveri, jonka olen tuntenut varmaankin noin 9 vuotta oli tappanut itsensä. Kaikista hulluinta siinä oli se, etten olisi ikinä, en ikimaailmassa osannut kuvitella että hän voisi tehdä jotakin sellaista. Todennäköisesti se oli kumminkin hetken mielenhäiriö, eikä hän sitä sen enempää ollut tai kauempaa ollut suunnitellut.

Noh, tuon kuultuani ajattelin että lähden hieman pyöräilemään, hieman yrittäen siten selkeyttää ajatuksiani sekä koittaa tajuta että miten tuohon koko juttuun nyt suhtautuisi. Ajattelin myös hyödyntää sitä pyöräreissua siten että käyn tuolla hieman kauempana olevassa kaupassa ostamassa ruokaa, sillä se on halvempi kauppa kuin tuo lähikauppa jonka valikoimakin on kirjaimellisesti onneton.

Siinä matkalla oli sitten sellainen aika jyrkkä alamäki jota pyöräilin. Siinä alamäessä oli pyöräilemässä myös sellainen noin 4-5 vuotias pikkutyttö. Oli todennäköisesti juuri vähänaikaa sitten saanut apupyörät pyörästään pois. Kun huomaan tytön niin hiljennän vauhtiani. Tämä tyttö kumminkin huomaa että hänen takaansa on tulossa joku, sekä kääntyy katsomaan taakseen. Samalla kun hän katsoo taakseen hän menettää jotenkin pyörän liikeradan hallinnan. Kaartaa eka vasemmalle, sitten hän koittaa korjata sitä oikealle, mutta tekee jotenkin liian nopean käännöksen (sekä tie oli asfalttia jossa oli hieman hiekkaa sekä irtokiviä päällä) sekä kaatuu todella pahan näköisesti. Pysähdyn siihen hänen viereensä. Tytön toisesta jalasta, toisesta käsivarresta/kämmenestä sekä poskesta ja leuasta on iho hyvinkin pahasti rikki sekä asfaltti-ihottumalla. Tämä tyttö itkee ihan helkkarin kovaa maassa pyörä päällään. Nostan pyörän hänen päältäänsä pois, ojennan käden sekä kysyn että sattuiko pahasti ja pystytkö kävelemään. Tyttö ei vastaa mitään, vaan nostaa itsensä jaloilleen, jolloin tajuan että hän ainakin onneksi pysyy pystyssä ja kävelemään kykenee. Kysyn että missä hän asuu, sekä että onko hänen koti kaukana? Siihenkään tyttö ei vastaa mitään vaan itkee vain todella kovaa. Hän kumminkin osottaa sormellaan jonnekkin epämääräiseen suuntaan. Sanon hänelle että voin taluttaa hänen pyöränsä ja auttaa hänet kotiin, sekä ettei tässä ole mitään suurta hätää. Talutan oman pyöräni, sekä otan tämän tytön pyörän kainalooni, sillä se on niin pienikokoinen että saan kannettua sen hyvin kainalaossa. Tyttö lähtee käveleen, vieläkään mitään sanomatta sekä itikien naama kyyneielistä ihan märkänä, sekä osoittelee välillä sormellaan jonnekkin satunnaiseen suuntaan. Koitan lohduttaa tyttöä puhumalla lempeästi hänelle ettei ole mitään hätää, että pian olet kotona ja sitten kaikki on ihan hyvin.
Tytön koti oli siinä parin-kolmen korttelin päässä. Kun sitten vihdoin saavuttiin tämän pihaan, niin siellä oli pihassa hänen äitinsä rööki suussa ja viinapullo kädessä.
Hänen äitinsä ei aluksi edes noteeraa tytärtään mitenkään vaan kiittittää heti ensimmäisenä huomionsa minuun. Hän tulee luokseni ja alkaa agressiivisesti kyselemään että mitä mitä teen siellä sekä että miksi olen hänen tyttärensä seurassa. Kerron mitä tapahtu, sekä sanon pelästyneen suuresti sekä auttaneeni häntä selviytymään kotiin. Sitten tämä äiti alkaa huitomaan minua sekä huutamaan minulle että "HUS POIS TÄÄLTÄ! EI TÄMÄ KUULU SINULLE OLLENLAAN! MENE TIEHESI SIITÄ!" Menen ihan hämillenni ja vastaan siihen vain vain että anteeksi nyt hirveästi että halusin vain auttaa sekä hyppään pyöräni kyytiin ja lähden hiljakseen ajelemaan siitä pois. Vasta siinä vaiheessa tämä äiti ottaa ensimmäisen kontaktinsa itkevään tyttäreensä alkaen huutaan hänelle kiroillen "KATSO NYT MITÄ TEIT! VAATTEET IHAN RIKKI JA VERESSÄ! KATSO NYT MIKÄ SOTKU!" sekä repii tytärtään samalla sisälle, ja tämä tyttö vain huutaa kovempaa ja kovempaa.

Tuosta tytöstä ei ainakaan ole kasvamassa hirveän tervettä lasta tuollaisella kohtelulla. Olin myös jotenkin todella herkässä tilassa sen aijemman kuulemani uutisen myötä, niin tuon kokeminen sai jotenkin minun tunteet ihan helvetin solmuun hetkeksi. Tuli sellainen tunneryöppy jota vain en sillähetkellä kyennyt mitenkään käsittelemään. Se miten se äiti kohteli minua ja lastaan tuntui jotenkin niin epätodelliselta. Jotenkin se koko energia joka siitä äitistä kumpusi, oli jotenkin niin pelkkää vihaa ja ahdistusta. Minua säälitti se tyttö. Aloin itkemään ja mietin että minun on ihan pakko ilmoittaa tuollaisesta käytöksestä sosiaaliviranomaisille. En tosin sitten tehnyt sitä, sillä kun olin päässyt kotiin niin olin vielä jotenkin niin tunnetilalukossa etten minä voinut oikein tehdä mitään, ja nytten jälkeenpäin on jotenkin sellainen olo ettei se pakosti mitään auttaisi, tai jotenkin vain koen sen... turhana...

Noh, purin sitten senkin tunnelukon pyöräilemällä sellaisen melkein 30km lenkin. Jäi eilisestä päivästä kyllä jotenkin niin outo olo itselleen, etten ehkä ihan täysin vieläkään pysty käsittään niitä tunnetiloja mitä koin

Mutta elämä menee eteenpäin, ja tänään pitää keskittyä tähän päivään.

Rauhaa ja rakkautta kaikille, sekä R.I.P rakas ystäväni

tunnen oloni hyvin yksinäiseksi ja minun on taas vaikea nukkua...

musta tuntuu nyt siltä, etten oikein tiedä että miltä musta tuntuu

Pukeutumisohjeita naisille

Ilmat lämpenevät ja vaateparret muuttuvat. Tässä on omat vaaransa. Pitkät ja paksut sarkamekot ja yhden ison koon neulepuserot vaihtuvat keväisen kevyisiin vaatteisiin. Naiset alkavat käyttää lyhythihaisia puseroita joiden miehustakin on rohkean avoin. Hameet ovat lyhyitä. Jopa polvet näkyvät. Jotkut naiset käyttävät pitkiä housuja. Se ei ole koskaan sopivaa. Ja korkokengät…Nämä Pariisin pahat ja kopisevat kotkotukset ovat kaikkein petollisimpia. Joka nainen näyttää viettelevältä korkokengissä.

Siis naiset. Pukeutukaa mieluusti tummiin ja harmaisiin sarkavaatteisiin myös kevään tullen. Näin me miehet säästymme monilta houkutuksilta ja ajatuksemme pysyvät turvallisesti formula-ajoissa, jääkiekossa, poliitikkojen haukkumisessa ja oluessa.

Me miehet pukeudumme aina asiallisesti. Verryttelypuvut ja Hankkijan retrohaalarit eivät aiheuta naisille minkäänlaisia väristyksiä. Rauhassa saavat olla. Aivan turvassa ajatustensa kanssa. Kuin Pasilan poliisimestari alaisineen.

Kevät tulee. Pukeudu sen mukaan.

Jeesus kanssasi, ystävä
Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Luonto

neljä ja puolituntia sängyssä kieriskelemistä ja yrittämistä saada uni. Nyt ei vaan enää jaksa edes yrittää, vaikka väsyttääkin ihan perkeleesti.

Outoa sinäänsä, sillä harvoin mulla on nukahtamisen kanssa suuria ongelmia. Nyt vain jostakin syystä mieli tuntuu olevan niin levoton, että ajatukset poukkoilevat niin kovaa kyytiä ettei vaan oikein tule uni. Nyt ei edes ole täysikuu. Täyden kuun aikaan pienissämäärin ilmenee juurikin tälläistä, mutta harvoin minä ikinä neljää ja puolta tuntia sängyssä pyörin.

Se vielä on niin huvittavaa että tiedän niiden asioiden joita ajattelen, olevan hyvinkin mitättömiä ja pieniä, sekä tiedostan sen etten nyt tällähetkellä pysty niille mitään tekemään, joten fiksua olisi vain ajatella jotakin mukavaa ja antaa itsensä vaipua uneen. Se vain on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Noh, mitä minä sitten läpikäyn?

Minulla on 82e lasku, joka nyt meni perintätoimistolle, ja siitä on tulossa sellainen noin 100e lasku. Alunperin laskun summa on ollut 65e, mutta kun olen ollut niin rahaton etten ole saanut maksettua sitä, niin nyt sitten pitää maksaa se ihan saatananmoisten korkojen kanssa.

Unkarinreissu suunnitelmat tuntuvat kusevan, tai jos eivät kuse ihan totaalisesti niin muuttuu ainakin radikaalisti. Mukaani oli yhdessä vaiheessa lähdössä useampikin ihminen, ja olin suunnitellut reissun niin että sinne lähtisi useampi ihminen. Sitten vähitellen kun olen yrittänyt saada kyseltyä ihmisiltä että koska varataan matkat, koska ostetaan festariliput ym. niin porukka ei ole oikein osannut sanoa yhtään mitään siihen. Nyt olen tulkinnut asian niin ettei sinne olekkaan kukaan muu lähdössä kuin minä, joten joudun (tai voi olla että hyvällä säkällä voi ehkä jopa sanoa että pääsen) siis reissaamaan yksin. Onneksi sentäs perillä siellä festareilla on muita suomalaisia tuttuja. Sinäänsä maa ja reitti sinne on minulle tuttu, niin ei se yksin matkustaminen ongelma ole, mutta jotenkin vain on sellainen olo että ottaisi niin mielellään edes jonkun matkaseuraksi. Suurinosa frendeistä väittää ettei ole rahaa lähteä sinne, mutta ovat silti matkustamassa eteläsuomesta ilosaarirockiin, jonne matkustaminen maksaa ihan v*****i, sekä liput maksaa ihan v*****i. Pari kymppiä siihen päälle niin sillä jo kattaisi koko unkarin reissun, jotenka oikeasti kyse ei voi olla rahasta.

Minun pitäisi saada aikaiseksi toimittaa sossuun muutama hassu lappu että saisin tälle kuulle rahaa, sillä en saa tässä kuussa opintotukea niin silloin onneksi maamme sosiaaliturva tulee auttamaan, sekä maksaa minulle tässä kuussa tuplahinnan mitä minun opintotuki on. Vaan kun nuo tulostetut tiliotteet ovat lojuneet tuossa pöydällä jo monta päivää, enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi selvittää että mikä kaavake minun edes sinne pitää täyttää, kun on kokoajan ollut aina mukama jotakin parempaakin tekemistä, vaikka luulisi että raha olisi ihan tarpeeksi kova motivoija tekemään niin pieni homma kuin täyttää ja lähettää pari hassua lappusta.

Sitten vielä kaikenlisäksi illalla syömäni mozzarellapizza sai vatsaani jotenkin oudon fiiliksen. Se ei ilmiselvästi pitänyt siitä. Sekin ehkä hieman vaikeuttaa nukahtamista

Hyvin pieniä ja mitättömiä asioita, mutta silti jostakin syystä ne valtaavat mieleni niin että menetän yöuneni. Se on järjetöntä

ei juma. 0.50e rahaa rahapussissa ja olen kotona neljän seinän sisällä. Keskustaan olisi 11km, et sen sinäänsä kait kävelis. Kaunis ilma pihalla ja kaikkea, mutta silti jotenkin tämä tilanne ahdistaa

F12.00 Kannabinoidien käytön aiheuttama akuutti päihtymystila; komplisoitumaton

F12.01 Kannabinoidien käytön aiheuttama akuutti päihtymystila; vammautuminen tai muu ruumiillinen vaurio

F12.02 Kannabinoidien käytön aiheuttama akuutti päihtymystila; muita kliinisiä komplikaatioita

F12.03 Kannabinoidien käytön aiheuttama akuutti päihtymystila; sekavuustila (delirium)

F12.04 Kannabinoidien käytön aiheuttama akuutti päihtymystila; aistihavaintojen vääristymiä

F12.05 Kannabinoidien käytön aiheuttama akuutti päihtymystila; kooma

F12.06 Kannabinoidien käytön aiheuttama akuutti päihtymystila; kouristuksia

F12.09 Kannabinoidien käytön aiheuttama akuutti päihtymystila; ei tietoa liitännäisoireista

F12.1 Kannabinoidien haitallinen käyttö

F12.20 Kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä; tällä hetkellä vieroittunut

F12.21 Kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä; tällä hetkellä ei käytä, mutta oleskelee rajoittavassa ympäristössä

F12.22 Kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä; tällä hetkellä kliinisesti valvotulla ylläpito- tai korvauslääkityksellä (kontrolloitu riippuvu

F12.23 Kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä; tällä hetkellä vieroittunut, mutta saa aversio- tai estolääkityshoitoa

F12.24 Kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä; tällä hetkellä käyttää ainetta (aktiivinen riippuvuus)

F12.25 Kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä; jatkuva käyttö

F12.26 Kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä; jaksottainen käyttö

F12.29 Kannabinoidien käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä; tarkemmin määrittelemätön

F12.3 Kannabinoidien käytön aiheuttamat vieroitusoireet

F12.4 Kannabinoidien käytön aiheuttamat vieroitusoireet ja sekavuustila (delirium)
19 436B Muu väärikäyttöoireyhtymä, ei komplisoitunut
CC 19 436A Muu väärikäyttöoireyhtymä, komplisitunut
1 day 19 919O Psyykkinen sairaus, lyhyt hoito ilman merkittävää toimenpidettä

F12.5 Kannabinoidien käytön aiheuttama psykoottinen häiriö
19 436C Väärinkäyttöpsykoosi
1 day 19 919O Psyykkinen sairaus, lyhyt hoito ilman merkittävää toimenpidettä

F12.6 Kannabinoidien käytön aiheuttama amnestinen oireyhtymä

F12.7 Kannabinoidien käytön aiheuttama jäännöstilana esiintyvä tai viivästynyt psykoottinen häiriö

F12.8 Kannabinoidien käytön aiheuttama muu elimellinen aivo-oireyhtymä tai käyttäytymisen häiriö

F12.9 Kannabinoidien käytön aiheuttama määrittämätön elimellinen aivo-oireyhtymä tai käyttäytymisen häiriö

Haluan ukkosen! Miksei enään nykyään ole ukkosia niin paljoa kuin joskus kun oli pentu? Viimekesänäkin havaitsin vain kerran ukkosen. Onnistun sitten kai vain olemaan aina jossakin muualla, vai onko nykyään oikeasti ukkosia paljon vähemmän kuin ennen?