IRC-Galleria

Niin lihamme on heikko, niin mielemme kuin käärme. Jäinen sydämemme himon vallassa sykkien. Olen vapaa petona, voiman ja nautinnon saalistajana. Olen voimakas vapaana.

Tuo kaunis valo Luciferin, tuo kaunis viettelys sukupolvien takaa. Kuinka saankaan kokea eläväni, upottaen itseni syvälle lihan hunnuttuun onkaloon. Voimat ympärillä tanssien, huutaen, raivoten, voimat hengen, irvokkaat perkeleet.

Elementit Maan, merkit Marssin. Soturina voikakkaana heikkouttani luotasi metsästän, mistä virtaa tuo joki, häpysi himon voima.

Tuskaani yritän huutaa maailmalle, vain kun suuni avaan sieltä valkoisia kyyhkysiä lentää. He jotka osaavat katsoa kulissien taakse itkevät. Kyyhkyset kyyneljärvessä uituaan luokseni palaavat muistuttaen minua kaikesta. Tämän rakensin vain muita suojatakseni, mutta omahyväisyys ja itsekkyys vierelläni neuvoen. Mustan maailman koirat kavereinani haluamattani mutta kaivaten. Jumalaa rukoillen vain rukoukseni paholaiselle osottaen. Tämän kaiken kanssa tappelen, itsehän sotakirveen otin itseäni vastaan esiin. Nyt yritän kaiken unohtaa, itseäni pähdyttää ajatuksilla pelastuksesta. Olisiko vain kuolema tarpeeksi voimakas morfiini tähän kipuun? Silti vain elän, lisää kokien, lisää satuttaen, ihmisen kirousta toteutan, pahuuden ketjua jatkan.

Mielen ja pahan rajamailla kuoleman laaksossa, sielä missä epätietoisuus kasvaa, sielä missä ymmärtämättömyys kukoistaa, virtaa joki jonka varrella tyytymättömät sielut huutaa. Ei onnea koskaan tavoittanut, ei tyydytystä koskaan saanut. Liikaa pyysi, saamaansa ei tyytynyt. Tuskan energian rakensi tuosta voiman ottaen, tajuamattta mitä teki, tekojaan ihmetteli, muualla eli. Nyt poistuen kaikkeudesta, mutta jälkensä sinne jättäen...

hymyilyttää kokoajan vain niin perkeleesti

"Aina korkeampaan tietoisuuteen siirtyessäni minun oli pakko ihmetellä noiden kahden eri puoleni välistä eroa. Minusta tuntui aina kuin huntu olisi nostettu silmiltäni, kuin olisin ollut aikaisemmin puolisokea ja nyt näkevä. Silloin koin aina sellaisen vapauden ja riemun tunteen etten voi verrata sitä mihinkään muuhun mitä olen kokenut. Mutta vapauden ja riemun kanssa rinnan kulki pelottava suru ja kaipauksen tunne. Don Juan oli sanonut minulle, ettei mikään ole täydellistä ilman surua ja kaipausta, sillä kun ne puuttuvat puuttuu selvä järki ha hyvä sydän. Viisaus on hyödytöntä ilman hyvää sydäntä ja tieto ilman selvää järkeä."

Tänään taas muistin että miksi elän, ja mikä tämän kaiken tarkoitus noin suurinpiirtein on. Eipä voi sanoa kuin että kyllä maailma on hassu paikka :)