IRC-Galleria

kiva juttu. Eilen illalla kun tein iltapalaa vielä ennen nukkumaanmenoa, onnistuin leikkaamaan leipää jotenkin erittäin väärällätapaa. Siitä seurasi se että nyt on vasemman käden pikkurillissä 3 tikkiä. Ei tässä muuten mitään, mutta sain istua ja odottaa 4.5h päivystyksessä että pääsin tikattavaksi. Pääsin noin viideltä nukkumaan, ja nyt sit tietenkin nukuin tosi myöhään. Jutut menee aina juuri toisin miten suunnittelee. Mun piti mennä jo ennen yhtätoista nukkumaan, ja herätä aamulla aikaisin ja pirteänä hoitamaan asioita ja viemään papereita paikasta toiseen ym. Nyt se taas sit lykkääntyy ainakin vuorokaudella. Ja kun huomenna olisi kiva päästä matkustelemaankin vähän. Argh ja äsh... antaa olla, en jaksa ajatella. Huomasin että tuo pikkurilli vaikeuttaa yllättävänkin paljon monen jutun tekemistä, kun se on paketissa eikä sitä voi esim. taivuttaa. Jännä juttu, että olen elämäni aikana käyttänyt erilaisia veitstiä vaikka kuinka paljon, ihan jo senkin puolesta että olen suorittanut joskus aikoinaan ravintotalouden perustutkinnon. Koskaan ennen ei ole tullut mitään suurempaa, joitakin ihan pieniä viiltoja lukuunottamatta. Noh, joskus tämänkin piti sitten kai tapahtua. Pitää vain yrittää muistaa ajatella, että onneksi ei tämän pahemmin käynyt

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kertoi keskiviikkona varoittaneensa maailman johtajia siitä, että Irania on estettävä kehittämästä itselleen ydinasetta, "jos halutaan välttää kolmas maailmansota".

- Iranissa on johtaja, joka on ilmoittanut haluavansa tuhota Israelin, Bush sanoi lehdistötilaisuudessaan Valkoisessa talossa.

- Niinpä olen sanonut ihmisille, että jos haluatte välttää kolmannen maailmansodan, näyttäisi siltä, että teidän pitäisi olla kiinnostuneita estämään heitä (iranilaisia) saamasta haltuunsa tietoa, jota tarvitaan ydinaseen tekemiseen, hän sanoi.

Bush totesi olevansa yhä vakuuttuneempi siitä, että Iran havittelee ydinasetta, vaikka Iran itse onkin sanonut ydinohjelmansa olevan tähdätty sähköntuotantoon.

STT, AFP

Washington

siit se lähtee siit se lähtee

monien miesten elämä olisi helpompaa, jos länsimaissakin naiset hunnutettaisiin

näin unen, jonka jälkeen ainakin olen varma että olet siellä jossakin

My life was empty forever on a down
Until you took me, showed me around
My life is free now, my life is clear
I love you sweet leaf, though you cant hear

kun joukko ihmiskansan mieltensä tuskan takaa huutaa,
huutaa nimeä valonkantajan itseluomaansa pineyteen,
on vuosisatamme työ valmis, portit voidaan avata.

on litto välillämme arkkienkelten juonista punottu,
langoista kosmoksen neulalla Behemotin sarven.

salaa loosseissaan vanhurskaat viiniä juovat,
juovat gaalin maljasta,
ovat sanat huululla heidän,
totuus mielen syöveeissä

illuminatin portto,
uljaiden punaisten ratsujen veri virtaa,
on kaiken näkveä kolmas silvä avattu!

HALLELUJAH NOVUS ORDO SECLORUM
kaikki meidät huijattiin tähän mukaan
HALLELUJAH NOVUS ORDO SECLORUM
on planeettamme tuskanne voimasta rakennettu
HALLELUJAH NOVUS ORDO SECLORUM
alla heksagrammin he mammonaa omivat

jo lapsi sarvipään rintaa imee,
maidosta sen itsensä rakentaa,
nytkö jumalan tahto on toteutunut,
planeettamme kokeellinen tuho?

annuit coeptis, voima tulimerten,
kaikki kaunis palaa pois,
kierre kohtalo atlantiksen,

on aika uuden rodun rakennuksen,
aika maksimaalisen typeryyden,
sotikaa sotikaa heikot sielut,
nopeutatte tuhomme

HALLELUJAH NOVUS ORDO SECLORUM
kaikki meidät huijattiin tähän mukaan
HALLELUJAH NOVUS ORDO SECLORUM
on planeettamme tuskanne voimasta rakennettu
HALLELUJAH NOVUS ORDO SECLORUM
alla heksagrammin he mammonaa omivat



voi muuten olla hassua joidenkin mielestä yhdistää samaan lauseeseen hepreaa ja latinaa

Kaupungista kotiin tullessani koin bussissa aika surullisen, mutta tietyllätapaa erittäin huvittavankin tapauksen.

Viereeni istui joku afikkalainen kaveri, joka puhui puhelimeen. Hän puhui nopeasti ja paljon, sekä pitkään. Noin 10min puhuttuaan jostakin muutaman penkin päästä alkoi kuulumaan miehen huuto: "hei ugabugamies, voistsä vittu olla hiljaa, kun ei jaksa kuunnella tota sun kälätystäs!". Tämä afrikkalainen ei huomioinut siihen mitenkään, ja epäilen ettei hän edes tajunnut että joku huusi hänelle jotakin. Vähänajan päästä sieltä muutaman penkin päästä kuului sama huuto, eikä tämä afrikkalaismien vieläkään reagoinut mitään. Hetkenpäästä se suomalaismies nousee penkiltään, tulee siihen afrikkalaismiehen viereen huutamaan: "no jopas on neekerillä asiaa. Voisitko sinä saatanan mutiainnen pitää sen turpasi kiinni, kun ei tuollaista kälätystä jaksa kukaan täälä kuunnella!". Afrikkalaismies ottaa puhelimen pois korvaltaan, katsoo suomalaismiestä hieman hölmistyneenä sekä aavistuksen säikähtäneen näköisenä sanoen hieman huonolla suomenkielellä "anteeksi, voitko puhua hitaammin". Siihen suomalaismies vastaa "kuules nyt ollaan suomessa, ja täälä puhutaan perkele suomea niinkuin me suomalaiset sitä puhutaan. Saisit käydä sielä ugabugamaassasi vaikka kielikursseja ennenkuin tänne ihmisten keskuuteen tulet". Siinä vaihessaa minun on pakko sanoa sille suomalaismiehelle että rauhottuu nyt vähän, ja ettei hän voi kieltää ketään puhumasta kännykkään bussissa. Siihen hän vastaa että "mitä sinäkin saatanan hipiretku mistään tiedät. Ei minun isoisäni kuollut rintamalla sen takia että me jouduttaisiin katselemaan tuollaisia ugabuganeekereitä täälä meidän maassa, ja sietämään niiden ryöstelyjä ja raiskauksia saatana!". Tuo saa minutkin niin hämilleen että en voi kun hetken tuijottaa suu auki hölmistyneenä sitä suomalaismiestä. Yitän nopeasti keksiä jotakin repäsevää vasta-argumenttia tuohon, mutta hänen typeryytensä ja agessiivisuutensa saa minut vain jotenkin niin hämilleen että menen ihan lukkoon. Sitten hän ottaa rinnuksestani kiinni ja sanoo minulle "sinäkin saatanan hipinretale. taidat olla tuon homokaveri, ja sitten te paskiaiset levittelette aidsia täälä. Surmata teidät pitäisi". En saa suustani muuta sanaa kuin hölmistyneen "että siis mitä?". Siinä vaihessaa bussikuski pysäyttää bussin ja tulee heittämään tätä suomalaismiestä ulos. No tämä kuskikin näyttää olevan suvultaan jostakin aasiasta/lähi-idästä. Suomalaismies alkaa raivoamaan että "jaahas, nyt sit tuli teidän vinosilmähomokaveri teidän tueksi. Terroristihan tuo on saatana, aivan varmaan joku al-qaida tyyppi" ja samalla yrittää rimpuilla pois kuskin otteesta onnistuen siinä. Sitten onneksi siihen tulee hieman lihaksikkaaman näköinen suomalaismies, joka sanoo tälle toiselle suomalaismiehelle että "nyt saa riittää. Sä häiriköit täälä huomattavasti enemmän kuin tuo neekeri." He saavat sitten yhdessä kuskin kanssa heitettyä tämän pihalle. Siinä se sitten rimpuilee vastaan ja huutaa jotakin sekavaa isoisästään ja siitä miten hän kaatui rintamalla, ettei ryssät ja terroristit ym. paskiaiset ottaisivat suomea haltuunsa. Kun tapahtuma on ohi, niin tämä afrikkalaismies on aivan jähmettyneenä pari minuuttia paikoillaan, jonka jälkeen hän uskaltaa kysyä minulta englanniksi että mitä ihmettä äsken tapahtui.

en kyllä taas tiedä mistään mitään. Tuntuu että alkaa mieli taas sekoamaan liikaa ajatuksista. Olen taas väliaikaisesti hukannut sen näkökulman, josta näin kokonaisuuden. Takerrun vain ihmisten heikkouksiin ja typeryyteen miettien sitä, että ovatko ne vain piirteitä minusta itsestäni, jotka näen niin voimakkaasti muissa. Ihminen kun pitää muita ihmisiä niin useasti peilinään. Tukahdutan tunteeni ja ajatukseni korvaten ne kuuntelemalla cmx:ää ja keskittymällä A.W. Yrjänän runouteen. Loppujenlopuksi tajuan että ne samat tunteet ovat sieläkin, tai ainakin tulkitsen ne niin. Ja taas huomaan peilaavani tunteitani jostakin toisesta, jos en ihmisistä niin sitten runoudesta ja musiikista. Ehkä se on vain tämä syksy, joka tuo minun melankolisen persoonani esiin. Ehkä minulle tekisi hyvää olla hetken vain ja ainoastaan itseni kanssa, kaukana mistään muusta. Nykyisessä elämäntilanteessani siviilipalveluksen takia se vain on vaikeaa. En vain tiedä että sotkeeko yhteiskunta minäkuvaani, vai minäkuvani kuvaani yhteiskunnasta, vai sekäettä. Mutta sen tiedän, että jonkun koen nyt tässä olevan huonisti. En tosin aina, sillä välillä hahmotan kaiken selvästi ja ymmärrän kaiken syyn ja seurauksen. Välillä en ymmärrä yhtään mistään mitään, ja olen vain hämilläni kun miessäni harhailevat satunnaiset ajatukset ja tunnesekamelska jyrää minut alleen. Ehkäpä tämä tästä... ajallaan... joskus sitten. Sitten kun olen lopullisesti löytänyt sen mitä etsin. Vaan kun muistaisi aina mitä edes etsii. Sen ainakin tiedän, että hirveästi yritän löytää kaltaisiani ihmisiä, todistaakseni itselleni etten ole täysin yksin itseni ja ajatusteni sekä tunteitteni kanssa. Johtuukohan se sitten siitä, että alintajuntaisesti kaipaan jonkinlaista tukea, jonkinlaista tunnetta siitä että saan empatiaa. Sinäänsä se tuntuu mielestäni jotenkin heikkoudelta, enkä edes tajua miksi. Mutta sitten taas se tuntuu täysin ihmimilliseltä piirteeltä, sillä tiedän että jokainen ihminen enemmän tai vähemmän tekee samaa, toiset tiedostavat sen, toiset eivät

siinä vaiheessa kun 90% heidän jutuista liittyi Big Brotheriin, tajusin etteivät he ole ihmisiä...