Huomasin ajan kuluvan todella nopeaan, itseasiassa en muista koska viimeks olis kymmenen tuntia menny samalla tavalla siivillä. Yöaikaan jopa, hereillä ollen.
Aamusella meno alko hieman hidastua, mutta hereillä piti pysyä että pysty menemään kauppaan kasilta kun se ovensa avasi. Juhannuseväät oli vielä ostamatta katsos.
Kaupassa pyörittiin vähän hukkaantuneen oloisina, mutta ostokset tuli tehtyä. Naapurin tätikii kysy suunnilleen ehkä näin: mitenkäs sitä noin väsyneinä ollaan kaupassa näin aikaseen? Taisin vastata että kun ei ole tullu nukuttua koko yönä niin väsyttää. Ja sekös sitten katsahti vähän kummallisesti siihen minun seurassa olleeseen kovin mukavaan tyttöseen joka myöskin oli jokseenkin uneliaan näkönen. Ja sitten ehkä vielä kummallisemmin kahto kun se kysy että mitäs äiti sanoo ku valvon pitkin öitä (ikää vasta melkein 20 v niinhän eihän sitä tietysti voi valvoa pitkin öitä) nii sanoin ettei se mitään sano ku en ollu kotona. Siitäkös se ilme vasta vähän repsahti...
Mitäpä lie tädin päässä ollut kun niin kovin oudolta näytti hetken aikaa ennen kun lähettiin taapertamaan eteenpäin...
Ostosten jälkeen palattiin koteihimme nukkumaan. Ja tänään siis juhannus, valvoa pitäisi taas jaksaa.
Takasin unille on ehkä kohta mentävä jos tämä olo ei tästä helpota. Selkäkin tappaa vaan vähän eiliseen verrattuna.
Sää onneksi jo parempi. Ei enää vesisadetta niinkun koko yö.
Hyvää jussia kaikille. ei saa hukkua!