Harkihen jo aika vakavasti siskon ehotusta auton ajamisesta mereen.
Ensin siitä puhkastaan rengas nilsiässä, täällä katkee laturin hihna, murtaudutaan sisään ja pöllitään soitin, jokunen cd-levy, takapenkiltä tyyny ja tiikeri. Hittolainen...
Rahat on loppu ja Nilsiään pitäs päästä. Takasin päin sentään pääsen ilmatteeks exän ja sen vaimon kyydillä. Kotona vaan ei sitten ole autoa kun junalla matkustan. jos uskallan autooni jättää minnekkää. Toisaalta ei siinä ole enää mitään varastamisen arvosta, joten ehkä voin jättää sen minne vaan tänne.
Pesin tänään kaks mattoa, joille kissa oli päättäny kusasta. onneks oli pieniä mattoja, mut mattoja kumminkii.
Korvien välissäkää ei ehkä ole kaikki taas kohallaan ku mielialat heilahtelee niin aktiivisesti. Tänään kiukkusin ihan turhista asioista ja töihinkii pitäs jaksaa mennä.
Ei oo helppo elämä ei.
Huomenna ehkä kuitenkii pääsee jo purkamaan pahaa oloa rentouttavalla maastolenkillä ponnyn kanssa. sitä odotellessa: byhyy.