IRC-Galleria

minä NIIN en jaksais mennä enää töihin. Nukuin neljä tuntia ja pitäs vääntäytyä siis yöks kassalle..

Töitä on reippaasti. Se on hyvä se, tulee ees vähän rahaa. Eikä oo aikaa miettiä turhuuksia ja nassuttaa vaan kaikkee herkkuja ja homehtua sohvalla.
joo, tää on hyvä näin.

Valmennuksen toinen päivä takanapäin. (onneksi)
Jos eilen mentiin lujaa niin perkele, tänään mentiin sitte täysiä!
Kokeiltiin uutta kuolainratkaisua, hackamore ja kolmipala kahdella ohjalla tottakai. Se olikin kovin toimiva ratkaisu, hevonen asettui ja taipui todella paljon paremmin.

Noin puolet tunnista oli laukkatyöskentelyä. Ja se laukka ei ole ihan se Ruutin vahvin osa-alue. Valmentaja kyllä kovasti oli sitä mieltä että Ruutilla on kaunis laukka. No onhan sillä, se vaan menee niin pirun lujaa...
Mutta sitten tuli kinkkinen paikka kun olin törmätä toiseen ratsukkoon, joten päätin vaihtaa laukassa suuntaa ja Ruutihan teki oikein ja vaihtoi laukan. Tästäkös valmentaja innostui ja menin sitten ympyrän vaihtoja monta kertaa valmentajan huutaessa että "sehän on kiva lelu" Ruutilta kun löytyy luonnostaan puhtaat laukanvaihdot, niin mikäs siinä leikkiessä sitten. :)
Polle kävi varsin korkeilla kierroksilla ja ratsastaja sai käyttää kaiken lihasvoiman edes pienimuotoiseen hevosen hallintaan ja ehkä jopa jarruttamiseen.
Loppujen lopuksi kun miettii niin ihan positiivinen reissu oli, kalliiksihan tämä kävi, yhteensä 150 euroa, mutta mitäpä sitä ei tekisi kun kyseessä on siskon avomiehen ravihevonen. Blaah!

Ja nyt sitä linimenttiä, kiitos. (minulle itselle semmonen kokovartalolinimentointi)

Valmennuksen ensimmäinen päivä ohi.
Perse oli hellänä jo eilisestä tappelusta Ruutin kanssa mut se kipu unohtu nopsaan ku alettiin vääntämään.
Oli tosi hyviä harjotuksia meille Eerikan kiemurat. Jarrua löyty aika hyvin ja polle maltto mennä kivasti. - Niin kauan kunnes tuli vasen laukka kuvioihin... Oikee laukka nimittäin oli vielä ihan siedettävä ja ihan hillittävissä, mutta voi että kun tämä kisakone pääs kilpailusuuntaan päästelemään nii siinä saikii sitte kaikki muut väistellä meitä. Valmentaja yritti huutaa että käännä pienemmälle ympyrälle, mutta huusin vaan takasin etten uskalla ku sitte tämä kaatuu! Ja se ois todella kaatunu, semmosella vauhilla nimittäin pisti poika menemään.
Rossulla on yks hurja kuva siitä meijän laukasta, kovasti odottelen sitä että saa tänne laittaa.

Huomenna kokeillaan vähä erikoisempaa kuolainratkasua, nivel ja hackamore yhessä. Ja kädet täynnä piuhoja joten sormet on varmaan solmussa ensimmäisen vartin jälkeen...

Mutta palataanpa astialle huomenna.
Kello on kaheksan ja tämä taitaa mennä saunan kautta unille. väsy on nimittäin aika järkyttävä.

Lauantaina pitäs lähtee kuskaamaan pari eläintä valmennukseen. Olin tänään jo valmis ampumaan ruunanrupsukan millä pitäs jaksaa koko viikonloppu vääntää...
Katsellaan miten käy.

Katsellaan myös kerkeekö näkemään kultaa tälläkään kertaa... "aina niin vitun kiire"

nii otin sitte sakot.
Työajalla.
Vituttaa.

Huomenna uuteen työhön opettelemaan. jee jee. Ja rahanmenoa ei voi estää kun ajaa kotkan ja haminan väliä sitten aika usein ehkä... Vaan on onneks pari euroo isompi palkkakii ku filmarissa.
Ja nyt opettelemaan menyytä ja kotkan maantietoa.

Martti on asustellu uudessa kodissa nyt jonkun aikaa. Hän taitaa tykätä uusista kavereista ja suuresta kotipellosta.
Oon käyny köpsimässä muutaman kerran Martilla. En tykänny Martista sillon ku se tuli meille, enkä tykkää siitä nytkään ku se ei enää ole miejän.
Mut Martista voi tulla vielä hyvä eläin.

Aivan liian aikanen herätys ei meinannu riittää kun laiskotus meinasi iskeä ennen tallille lähtöä.
Nuhanpoikanen myös hidasti vähän tahtia aamun toiminnoissa.
Herätessä huomasin että ulkona sataa vettä, joten ensimmäinen homma tallille päästyä oli laittaa pollelle takki päälle ja yrittää saaha se vähä kuivamaan.

Vesisadetta jatkui koko laukkakilpailujen ajan, välillä vähän hellittäen, välillä taas kunnolla "esterin perseestä" -tyyliin sataen.

Muistin pakata mukaan kaikki tarvittavat kamat, oli jopa varalta toiset kuolaimet jos hackamoressa ei olis vääntö riittänyt, mutta onneks Ruuti oli ihan pidätteet vastaanottavaisella tuulella verkassa niin ei tarvinnu rueta säätämään mitään ylimäärästä.

Pahin vastustaja oli Humu Hessu joka voitti meijät viime vuonna samaisissa Syyslaukoissa.

Lähtö oli tasainen, jouduttiin tosin ottamaan lähtö kaksi kertaa kun kolmas suomiputte ei pysynyt edes ravissa meidän perässä joten lähtöä ei olisi hyväksytty. Mutta siis sitten kun päästiin matkaan niin tasainen kolmen hevosen rintama hajosi heti laukannoston yhteydessä ja kolmas jäi heti alkukiihdytyksessä noin 20 metriä.
Johdin Ruutilla ensimmäiset 500 metriä jonka jälkeen Hessu tuli lennokkaalla askeleella vierelle ja painui ohi takasuoralla. Takakaarteessa olin edelleen Hessun kannoilla ja pääsin sisäkaarteen ansiosta takaisin rinnalle, loppusuoralla Hessu puristi lisää vauhtia ja sai karvan verran lisää väliä meihin. Kunnes sitten Hessun kuski päätti ammattimaisesti tuulettaa päästämällä kummatkin ohjat pois kädestä ja nosti kätensä ylös leikkien lentokonetta, tämä tapahtui noin 50 metriä ennen maalia. Siinä vaiheessa pääsin jopa -melkein- ohi mutta matka ei aivan riittänyt. Tuloksena meille toinen sija ja Hessun kuskille varoitus, hänet myös melkein hylättiin, mutta tuomari tyytyi vain muistuttamaan että henkilön, jolla on ravikortti pitäisi muistaa käyttää järkeään vaikka nämä olivatkin vain harjoituslaukkakisat.
Toisessa laukkalähdössä oli raskasrakenteisemmat suokit jotka tottakai jäivät ajassa muutaman sekunnin meidän ajoistamme.
Mutta kirpaiseva yhden sekunnin häviö Hessusta tulee muuttumaan ensi vuonna tasapeliksi tai meidän voitoksemme. Lisää laukkatreeniä vaan kuvioihin.

Jotain muutosta kuitenkin viime vuotiseen häviöön, Ruuti ei hyytynyt niin pahasti kun viime vuonna, myös aika parani sekunnilla, joten laukkaennätys on tällä hetkellä 1.15 ja muutama hassu sadasosa.

Aavistelin jo monta päivää sitten että jotain ikävää siellä kisoissa käy kuitenkin.
Ketään ei onneksi loukkaantunut.
Ensimmäisessä lämminveristen lähdössä Empun satulasta irtosi jalustin ensimmäisessä kaarteessa, joten pikku-Niina sinnitteli kyydissä 800 metriä vain yhdellä jalustimella. Hatunnoston arvoinen suoritus! Niina joutui jarruttelemaan pysyäkseen kyydissä, joten Emppu oli lähtönsä toinen, hävisi kahdella sekunnilla lähtönsä voittaneelle.
Satulan tarkastuksessa ilmeni että koukusta, johon jalustinhihna kiinnitetään, oli katkennut stoppari.
Mutta omalle tallille tuli kuitenkin lämpösten laukkavoitto, Piia ja Kiltsu pesivät muut mennen tullen, myös viimevuotinen voittaja It´s my image jäi monen metrin päähän jo heti lähdössä, eikä sillä ollut mitään mahdollisuuksia 16 -vuotiasta Kiltsua vastaan. Myös heidän ennätyksensä parani huomasti ja Piia oli varsin tyytyväinen monen kuukauden laukkatreenin onnistumiseen.

Kisoissa oli mukana myös kaksi shettistä. Pikkuponeille laukkamatkana oli 500 metriä ja pikkuiset menivät hurjaa vauhtia.

Isojen ponien lähdössä voitto tuli jo ennakkoaavistusten mukaan Martille, joka jätti kaikki, myös Melun metrien päähän nielemään pikkukiviä ja vesipisaroita. Ponien lähtöön osallistui myös issikka, joka taisteli viimeiseen kaarteeseen asti kolmannesta paikasta Amif-nimisen pipipää-ponin kanssa, joka sitten päätti ettei tahdokkaan enää laukata, pysähtyi ja yritti poistua radalta varikkoalueelle. Suunnilleen minuutin pyörimisen jälkeen viimeinenkin ratsukko ylitti maaliviivan. -ravilla.

Laukkakisat meni siis ihan hyvin, kaikille jäi varmasti hyvä mieli. Katsellaan taas vuoden päästä uudelleen. (Paremmassa säässä toivottavasti.)

Oon sitten taas kipeenä kun oon Nilsiässä. Ei pitäs siis ehkä koskaan tulla tänne...

Eilinen päivä meni ihan mukavasti, illalla käytiin lauran kanssa kattomassa Taiteiden yön yhtä esitystä Mantulla, tanssia oli siellä tarjolla. Kirsi oli siellä joidenkii keski-ikästen naisten kanssa itämaista tanssia esittämässä, Kirsi loisti ihan kympillä ja oli niin paljo parempi ku kukaan muu! Kyyläilin ihan fiiliksissä sen lantion liikkeitä.
Odotettiin kirsi mukaan ja mentiin satamaan syömään ja kuuntelemaan kahen tunnin sound checkiä. kymmeneltä alko joku bändi soittaa joka kuunneltiin ja jossain vaiheessa mentiin Doorikseen istumaan iltaa.
Kirsi lähti unille ja heli ja sirpa tuli paikalle. koutsin kanssa sovittiin että lauantaina pidetään treenit ja niinhän myös tapahtui.

Ratsastin melulla puoltoista tuntia, oli aika hyvä saavutus kun oon kohtalaisen hyvin tämän nilsiäpöpöni kourissa. Kouluhommat meni ihan jotenkii, mutta esteillä myö vasta loistettiin! Rakentelin aamulla innarin kentälle ja sitä sitten höylättiin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Hypättiin lopuksi metriä ja melu ei ole ehkä vuoteen hypänny niin hyvin.
Loppuhuipennukseksi heli ja laura hilas kentälle kentän laidalta sohvan (juu, kyllä vaan, sohvan. semmosen oikeen, mikä oli paulalla ja jussilla olohuoneessa kunnes koirat söi siitä pehmusteet) innarin viimesen esteen paikalle. sitä sitten paukutettiin hypätä kolme kertaa, ensin alle pari kieltoa kun melu ei ihan uskonut että todella pitää hypätä sen yli. Mutta aivan mahtava hyppy kolmannella kerralla ja homma oli purkissa.
Jäi niin hyvä fiilis siitä hyppäämisestä.

Pari tuntia tuon tapahtuneen jälkeen olin taas ponin selässä. Amif tällä kertaa. Kimoilla poneilla on todellakin jotain minuu vastaan...
Kun pääsin selkään ja lähin liikkeelle, poni pukittaa jonka jälkeen teki tasajalka loikan suoraan ylöspäin. Sama toistui joka kerta kun käytin pohjetta, ohjaa tai ääntä vähän voimakkaammin. Ja kyllä oli kentän laidalla olleilla tyypeillä hauskaa. "ei se ennen noin oo tehny"
Luovutin aika pian ja sirpa meni sanomaan ponille että p*rkl. Sirpakin sai jokusen loikan osakseen, hyvä niin.

Kun pääsin kotiin, olin aika valmista kauraa. Menin suihkuun ja vetäydyin yläkertaan kipuineni ja särkyineni ja vuotavine nenineni.
Kulta ei päässytkään tulemaan yöksi, joten sain vapauden olla räjähtänyt ja aivan kipeä.
sitä olen edelleen.

Alakerrassa porukoilla oli rapukekkerit, joten ehkä ihan jees ettei se kulta päässytkään tulemaan yöksi.

Nyt tämä lähtee epätoivona kaivelemaan lääkekaappia jos sieltä löytyisi edes puolikas burana.