iso kahvikuppi.. mitenkä pääsisinkään aamuisin vauhtiin ilman.. no, ehkä maailmassa on pari ihmistä jotka sais mut pomppaamaan mut vaikka viieltä ylös (siis jos oon jo nukkumas sillon) mutta koskaan ne ei oo täällä. (toisaalta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...) olo on itse asias aika hyvä, vaikka oonkin kohta toista viikkoa kipeenä. lääkärisetä diagnosoi (aivan ku en itte olis jo sitä tienny) keuhkoputkentulehukseksi. viel poskiontelotulehus niin kuulostaasin viel enemmän Axl Roselta laulaessani. en jaksa odottaa että pääsen taas leipomaan rakkailleni tääl.. :) nyt ku on jo suht terve, siit vois oikeesti tullakkin jotaki..