Nousen aina jos mä kaadun luovuttaa vois en
Ymmärrän sua niin vaikeaa
kai tällainen mies on taltuttaa
kertosäe:
Kun kirjeeni saat niin meret ja maat
jäi selkäni taa miks seikkailijaa
tää loputon tie taas mukanaan vie
se arvoitus lie
Kun kirjeeni saat ja kaipuuni jaat
niin ajatus suo se lentää mun luo.
Ja lohduttaen kuin hyväillen
se kertoo oot rakkain.
Sua ootan mä vain.
Joskus varmaan päivä koittaa milloin tiedä en
Kun hääkellot meille soittaa silloin myönnän sen
Tuulispään sait rauhoittumaan
mut vielä niin ei käy kuitenkaan
kertosäe (2x)
paremmin ku hyvi sopii tänpäivän kirjeesee
