jos ite meinaan selvii hengis kunnialla niin kestän tän kivun, en taho omaa mielenterveyttäni menettää sillä että rakastan jotain liikaa joka satuttaa aina valheilla ja teoilla. moni ei tiedä että taisin löytää aidon rakkauden, mutta tätä tuskaa en taho kokea koko loppu ikääni. vaikka se satuttaa niin kyllä jossain vaiheessa helpottaa.... rakastan paljon mut vielä enemmän rakastan elämää ja että pysyn järjissäni. en tahtois menettää ja se koskee ihan helvetisti ja tulee varmaan unettomia öitä mutta olen nähnyt miten siinä tulee tulevaisuudessa käymään. toivon ja rukoilen että jonain päivänä helpottaa ja pystyn muistelemaan tätä vuotta ilolla. oon kokenu onnellisia hetkiä ja oon kokenu surua ja tuskaa. nytkin itken, kun koskee mutta jos näin homma jatkuu ei elämästäni tule normaalia. toivon vain että voisin olla viellä joskus yhtä onnellinen kun oon nyt ollu... en ikinä tuu unohtaa näitä kuukausia...en sanoja enkä tekoja en hyviä enkä pahoja. niistä jokainen on ollu miulle helvetin tärkee ja ne on muokannu minuu ihmisenä. oon oppinu elämään myös parisuhtees.
silti tää on vaan niin helvetin vaikeeta ja kivuliasta vaikka tiedän että miulle tää on paras ratkasu!