IRC-Galleria

Nyt ruoka porisee tuosa selän takana ja koira norkoilee jalkojen juuressa.
Perkust on bänditreeneissä ja dr.phil pauhaa olohuoneessa.
Arkista kaippa.
Eilen repäisin ja otin Perkustista kuvia. Meikkasin ja puvustin hänet ja lavastin makuuhuoneen.
Lilliputit pistin posottamaan ja otin koulun digijärkkärillä pieniä nyhäelmiä.
Kaikista ongelmallista on se kun digijärkkäri ei ole vieläkään tuttu ja valotuksen kanssa on ongelmia. Mutta onnistuin pääasiallisesti kuvien suhteen.

Tänään olis tarkoitus ottaa lisää kuvia, mutta ulkona. Rautatiellä, joka on tuossa kivenheiton päässä. Sama hahmo seikkailee.

Olisi hienoa, jos näistä kuvista joku muukin tykkäisi. Olisin niiiiiiiiin imarreltu.

Olen vielä noviisi valokuvauksen suhteen, mutta jospa se tästä. Tiedän monta tyyppiä, jotka ovat aivan uskomattomia ottamaan kuvia ja heillä on selvästi lahjoja ja intohimoa.

En halua pröystäillä, mutta sitä intohimoa löytyy itsestänikin, mutta kaikkeen muuhun se kaatuu.


En oikein tiedä mitä tehä jarlin turkin kanssa. Se on niin huonossa kunnossa, että mä en pysty koskemaan melkein koiraan. En keksi muuta kuin suihku. Inhottaa passittaa jälleen Perkust hinkkaamaan tuota turkkia, mutta minä en pysty ja kykene. Haluaisin kyllä, koska se on mukava hetki koiran kanssa.

Hetkistä puheen ollen!
Vietin jarlin kanssa aivan mahtavan hetken tuossa kentän yhteydessä olevassa laiturilla perjantaina. Jäät kun on sulanut ja tuuli, niin vesi lotisi kunnolla. Jarli kuunteli sitä kiinnostuneena ja seisoa nökötti valppaana katsellen aaltoja korvat hulmuten kuin supersankarilla ikään :D. Siinä hetken ajan seisoin jarlin takana, sitten siirtyin hänen viereen ja lopuksi istuuntuin ja jarli siirtyi makoilemaan syliini ja nuoli kasvojani. Aww!

Siinä olimme aikamme, kunnes jarlilla tuli fiilis että pitää päästä jälleen juoksemaan ja leikkimään.

Eilenkin koin jälleen saman ihanan hetken Perkustin ja Jarlin kanssa. Käytettiin Jarlia 2h lenkillä ja se päätyi tuohon rautatielle, missä istuskeltiin ja chillailtiin viimeisen puolentunnin. Saan tajuttoman paljon voimaa kun saan ulkona pysähtyä ja istuskella, sillä pääasiallisesti ulkona on kiire pisteestä A pisteeseen B. Tai vaikka ei olisikaan kiire, niin ajatus pysähtyä matkan varrelle on hankala ajatus.