kivettyneenä katson,
kuinka petät minua masennuksesi kanssa.
kasvojeni ilme on aina sama.
suutelet masennuksesi uuvuksiin,
jaat sille pahimmat salaisuutesi.
tiedän että tehtäväni ei ole valittaa.
tiedän etten saa suutani auki
kuolema houkuttelee sinua sanoillaan.
mitä enemmän yritän auttaa sinua,
sitä vähemmän jaksat enää yrittää.
sanot olevasi jo kuollut.
sanot ettet ansaitse elää.
minä itken ja tartun itsemurhan
lohduttavaan käteen.
et arvaakaan kuinka iloinen olen jo nyt,
matkani alussa.
---
(c) koruton, 10.5.09