tänään juuri veimme vilkun kanssa vaatteita kirppikselle myyntiin, edes joistain vaateparsista saatoin luopua. koska minusta tuli materialisti? kaiketi syntyessäni tähän yhteiskuntaan ja näihin raameihin. omistaminen on kaiken a ja o. maine ja mammona. mutta ei eihän se niin mene. onnellisuus, elämän ilo ja läheiset. siinä aihetta elämään yhden pienen ihmisen tarpeisiin aivan kerrakseen:]
viimeinen työpäivä on keskiviikkona. päättyy yksi vaihe elämässäni. leppäkerttumaailma ja onnentytön puurtaminen. päivääkään en vaihtaisi, tai no yötäkään.. jokainen asiakas joka mieleeni on painut opettanut minulle jotain, itsestäni tai ihmisluonteen kummallisuuksista. kantiksia tulen varmasti moikkailemaan kadulla törmätessäni vielä piiiiiitkiä aikoja tästä eteenpäin. työkavereiden maksa harvot huolestuttaa, mikäli meno jatkuu samanlaisena:D
mitä enemmän mietin lähtöä sitä suuremmaksi kasvaa ikävä jo nyt. ikävän mukana huoli. huoli lähimmäisistä, rakkaimmista. miten sirpukka jaksaa? entä riikka? tunnistaako rasmus ja walter tätiään enää kun tulen takaisin? miten tsikujen koulut lähtee sujumaan? kuinka kristiano kasvaakaan kun olen poissa? saako isä burn outin kun rehkii niin hulluna? saako äiti nukuttua ja syökö se edeelleen puurohetkiä kun takaisin? monta kysymysmerkkiä pyörii päässä. mutta innolla odotan kaikkea!!
enemmän kuin innostunut olen lauantain läksiäisistä. ihanasti on pääsemässä porukkaa paikalle. miltein kaikki ovat sanonneet kerkiävänsä jossain vaiheessa paikalle. työystäväni tietysti eivät pääse paikalle. minkälaista kaksoiselämää olenkaan elänyt viimeisen pari vuotisen? eri nimikin, eri ihmisille - sluiba töissä, kyrpä tsikuille, suvi muille. niin eli jos nyt joku on meinannut unohtaa niin muistutettanee, että lauantaina yotalon pankin puolella alkaa jamit kun kello lyö kuusi! tulethan paikalle, tulethan? ja samaan hengen vetoon esitän pahoitteluni jos olen jonkun unohtanut paikalle kutsua. jos silmäsi liikkuvat näillä riveillä ja sinusta tuntuu että kuulut mukaan joukkoomme sekavaan, älä epäröi liittyä seuraamme. ja kerrothan minulle, että olin sinut unohtanut, niin että voi hävetä itsekseni hajamielisyyttäni.
nyt on aika päiväunien, jotta jaksaa jaakkokultaa vielä nähdä vähän myöhemmin. ja isukilla pakata lisää tavaraa matkaan mukaan. ja alkaa vaateita mukaan valkkaamaan. ja maileja kirjoittaa. eikä sovi unohtaa illan bbtäkää. nyt riks raks ja poks. nähdäänhän vielä ennen kuin lähden? pidäthän siitä huolen?
suvinne
*besos*
-
-