saikku silti jatkuu ensi tiistaihin asti. ihana kun kerrankin on aikaa "omalle elämälle". viime päivät olen nukkunut yöt ja valvonut päivät, siis ihan niin kuin normaalissa rytmissä elävät ihmiset tekevät aina. uskomatonta kuinka paljon enemmän virtaa sitä on tehdä asioita. hassuakerrassaan. tänäänkin heräsin jo yhdeksältä aamulla, ILMAN HERÄTYSKELLOA(! ! !) ja täysin pirtenä, ekaa kertaa vuoteen tai kahteen. nautin täydellisen aamupalan, jonka aikana päätin ryhtyä siivoamaan. siinähän sitten tätä kuin pommin jäljiltä olevaa asuntoa hinkkasin tunnista toiseen, mutta lopputulos on parempi kuin hyvä. hinkkasin jopa kylppärinlaatat juuriharjalla. kenties vieroitusoireita, kun ei enää kameroiden kautta näe BB porukan tekevän moista kummallisuutta. niin kehystin uusia valokuvia, joita laiton seinälle, kohta alkaa olemaan "kaverigalleria" koossa, jokusesta rakkaasta puuttuu vielä todistusaineistoa:] vuokranantaja tuskin ihastuu kymmenistä uusista naulan paikoista, mut ehkä mä sit pistän koko seinän tikaten ennen pois muuttoa:]
4 tunnin luennon aikanakaan en meinannut nukahtaa kertaakaan. kun tähän asti aina jossain vaiheessa, kiinnostavista aiheista huolimatta, olen joutunut taistelemaan nukahtamista vastaan. sama ongelma oli jo lukiossa.
uskomaton päivä kerrassaan.
nyt on vaan jotenkin levoton olo, kun ikkunasta näin onnelaan johtavan kamalan jonon. en osaa olla poissa töistä. fyysisesti ehkä, mutta ajatukset pyörivät siellä vähän väliä. pärjääkö kaikki? en tietenkään ole korvaamaton, mutta kun sitä tietää olevansa yksi iso lenkki, mikä omalla työllään pitää tietyllä tapaa taloa kasassa, on kovin vaikeaa olla ajattelematta miten siellä pärjätään. toisaalta sairaslomaa, ilman 40asteen kuumetta ja kuolevaa olotilaa, viettää mielellään. tästä nimittäin voi jopa käyttää sanaa loma. vaikkakin onhan miun pakko rasvata neljästikkin päivässä, joten ei kyllä pääse unohtumaan minkä vuoksi sitä ollaan kotosalla. ja ajatuskin jatkuvasta löträyksestä, viinoista ja puhdistus aineista käsillä saa kylmät väreet pintaan.
toisaalta olen kovin iloinen, etten ole töissä juuri nyt. tuleva leikkaus mietityttää. en tiedä kuvittelenko vaan vai olenko viime viikon aikana hajoittanut töissä enemmän laseja kuin kuukausiin yhteensä. ajatukset pyörii vaan koko ajan jossain aivan muualla. kaippa se on ihan tervettä ennen noinkin isoa operaatiota pysähtyä hetkeksi miettimään. mutta tarviiko sitä olla ihan jumissa sillon, kun nimenomaan tulisi toimia? ajatuksissa harhailua ei auta myöskään se, että viimeinen ja minulle aina ainoa mummo poistui keskuudestamme tiistaina. ehkä hieman pelottavaakin, ettei mummon pois lähtö sinänsä, ainakaan vielä, paina mieltä. pikemminkin oli varsin armeliasta, ettei joutunut kärsimään kauempaa. vanhainkodista joutui sairaalaan jo viikkoja sitten. korkea kuume kun oli jatkunut pitkään, eikä enää oikein löydetty suonia mihin laittaa tippaa. kuivui pois kaiketi. siksi ei isänkään kanssa edes lähdetty häntä katsomaan. kun mummo itse ei meitä ole tunnistanut enää aikoihin ja viimeisinä elinpäivinään ei oikein ketään muutakaan. viime viikkoina enää juurikaan puhunut, jotain sanoja kuulemma, vaikuttanut ymmärtävänsä mitään mitä ympärillä tapahtuu tai edes ollut hereillä.. ajaa nyt satoja kilometrejä itärajalle "velvollisuuden" vuoksi. tuntui vaan, että oli turha lähteä sinne, kun ei mummo itse olisi asiasta ollut millään tasolla tietoinen ja omat mielikuvat hänestä olisivat vaan mustamaalaantuneet kun näkee toisen kärsivänä ja kuolevaisena.. jotenkin mieluummin säilyttää itsellänsä ne elävät muistikuvat ja hyvät muistot hänestä. siksi kaiketi asia ei saa niin pois tolaltaan. ja ortodoksiset hautajaiset ovat jotenkin niin kovin kauniit ja vapauttavat omaisia ajatellen. mietin vaan jo nyt haluanko käydä hyvästelemässä mummon maan päälliset jäännökset avoinna olevan arkun luona, sekin kun olisi mahdollista. vai todella säilyttää mielikuvat ihanasta juuliasta sellaisena kun hänet muistan, pienenä ja pyöreänä
huomenna näen riikkaa päivällä ja miina iltasella. molempia odotan paljon. pitkästä aikaa tuntuu siltä, että jaksan taas olla sosiaalinen vapaa-ajallakin. lauantaina suuntaan päiväseltään kaiketi helsinkiin, siskon ja poikien luo. sitten illalla kutsuu yo-talon rytmi ja vääntö. tahtoo vain olla läsnä siellä, pitkästä aikaa. verestää muistoja. lääkäritäti sanoi ettei alkoholilla ole suurta merkitystä kyseisten lääkeiden kanssa, kunhan en vain juo mitään mikä sinäsä voisi pahantaa ihontilaa. kunhan en perseilisi.
missähän välissä oikein olen taasen ajatellut opiskella noita kirja järkäleitä, joilla voisi jonkun tappaa, lyömällä tajuttomaksi tai yrittämällä lukea läpi. kumpikin vaihtoehto tappa varmasti, niin uskon vahvasti.
käy kelloni jo puolta yötä. ja täällä kertaa se on myös ihan oikea kellokin, eikä vain sisäinen taskunauriini. taidan painaa pääni tyynyyn. pari kunnolla nukuttua yötä, mukavia hetkiä rakkaiden kanssa ja muutamien juoksevien asioiden hoitamiset vielä, kun kunnialla hoidan kotiin päin, ehkä minusta sittenkin vielä voi saada yhteiskuntakelpoisen eläjän, muutenkin kuin veronmaksajana.
unia rakkaat. nähkää samoja unia kanssani. viime yönä ne olivat kauniita<sydän>