Viikonloppu tuli ja meni. Perjantaina siinä kahden jälkeen ei enää töistä tullu mitään. 16.28 nousen perniön seurakunnan mukaan bussiin. Bussi menee turkuun maata näkyvissä festareille. Esiintymässä oli uskomattoman loistavia artisteja ja bändejä. Lauantaina vähän kuuden jälkeen tulee puhelu. Eräs perniön seurakunnan pikkusista soittaa et tarttis apua. Ei mitään. Käsken hänet+muut hänen seurassaan olleet perniöläiset Turkuhallin pääovelle. Siellä selviää että tytöt haluavat nukkumaan. Myöhemmin, kun tytöt hajaantuvat ympäri turku hallia, minä väsään lapun jossa lukee halaus kiitos, kolmella kielellä. Homma osoittautui hauskaksi. Laskin kotona että olin saanut 176 nimeä lappuuni, ja jos olisin kerännyt nimet KAIKILTA minua halanneilta, olis nimmareita tullu monin kertaisesti. Kaikkia halataan vastaisuudessakin, pyydettäessä tietenkin. Voiko sen hauskempaa julkisesti, ilman sitoutumista ollakkaa?