IRC-Galleria

KIRJA

Sivu sivulta minua luit
Vai selasitko vain?
Ymmärsitkö edes lukemaasi?
Nyt revit sivuja irti
Revit ja revit
Toinen toisensa jälkeen
Revit irtonaisia sivuja
Pieniksi liuskoiksi
Toisen jätät tänne
Toisen viet tuonne

Miten luulet minun niitä voivan kerätä takaisin?

Jäljelle jätät vain kannet
Jäljellä on vain kannet
Heität minut lattialle
Astut päälle
Viikon jälkeen nostat pöydälle
Käytät kahvikupin alusena
Toinen viikko
Tilkit vetoisan oven minulla
Kolmas viikko - nostat vihdoin
Hyllyyn pölyttymään

Miten luulet minun voivan niitä kerätä takaisin?

Viides viikko
Tipahdan itse hyllyltä
Löydän sivun
Löydän toisen
Löydän liimaa
Kokoan itseäni
Tulet kotiin
Yllätyt
Autat minua urakassani ja poistut
Kun olet nostanut minut takaisin hyllylle
---
SEURAAJA

Sinun maailmasi leijailee minun saavuttamattomissani
Minun osani on ryömiä nelinkontin maassa
Ja puristaa käsiini hiekkaa
Jonka päällä sinä olet kävellyt
Syön sisääni pieniä kiviä, joille kengänkantasi ovat astuneet

Kylmä sade huuhtoo jalanjälkesi edestäni
Se saa pitkäksi kasvaneet hiukseni takertumaan
Matalien puiden oksiin
Revin hiukseni irti, jotta en eksyisi polultani
Vaatteeni ovat kuraiset ja märät, mutta en minä niitä tarvitse

Saavun jyrkänteen reunalle
Minun on tehtävä valinta
Sinulla oli voimaa hypätä rotkon yli
Sinä olet kuin kaunis balleriina peilisalissa
Minä olen voimaton ja kiinni karhunraudoissa
Yritänkö hypätä?
Yritänkö yhä sinua seurata?
Jos voimani eivät riitä
Ei minua enää ole
Jos käännyn takaisin
Ei sinua enää ole
---
UNETKIN JO KOSTAVAT

Seison yksin pakkasessa
Unohdin kai vaatteeni kotiin
En tiedä missä olen
Muistan tulleeni tänne
Sen jälkeen
Kun sinä olit nauranut minulle
Olen sinulle pelkkä vitsi
Rikoin oven juostessani sen läpi

Mutta sinä juokset perässäni
Miksi?
Pyytelet anteeksi
Miksi?

Tunnen kuinka kyyneleet alkavat virrata
Kuulen vain oman huutoni
Mutta en saa selvää sanoista
Kuinka voit tehdä minulle näin?
Kuinka rakastamaansa ihmistä voi vihata näin?

Sinä selität kaiken
Ymmärrän jälleen, että kaikki oli minun syytäni
Mutta en silti ymmärrä aivan kaikkea

Autat takin päälleni
Minulla on silti kylmä
Ehkä lopetin jo huutamisen
Ehkä
Saatat minut sisään
Alan etsiä vaatteitani
Kuulen naurua

Herään
---
VERETÖN

Olen heitteille jätetty kuu
Emäplaneettani on tuhoutunut
Kierrän yhä kehääni
Tyhjyyden ympärillä
Uhmaan vetovoiman lakeja
En halua pois

Olen kuin ikuisuuden
Autiona ollut talo
Minut on tuomittu asumiskelvottomaksi
Ulkokuori on remontoitu
Mutta kodista ei saa kelvollista
Vaikka minuun sijoittaisi kaikkensa

Autio paikka herätti tuskaa
Yksin
Syöksyn kuiluun
Yksin
Hajosin palasiksi
Yksin
Lähden vaikka ryömimällä
Onneksi olen yksin
Julmaa mielihyvää
Hopeanharmaa ihoni
Pois imetty vereni
Onneksi olin yksin
---
SALAMAT

Sotkeuduin verhoihin
Joista sinä et pitänyt
Nyt ne hyökkäävät jo minunkin kimppuuni

Olemme salamoita
Välähdämme yhdessä niin hyvin
Nyt ehkä paremmin

Täällä on kylmä
Olen itse oma myttyni
Nauran itse perkeleelleni

Mutta kyllä me olemme salamoita
Välähdämme edelleen yhdessä hyvin
Nyt ehkä vielä paremmin