30 AAMUA...
rupesin sit kirjottamaan omasta elämästäni... paljon jännempää kun mun fiktiiviset jutut... harvoin jaksan niiden kanssa loppuun asti, tai olen tyytyväinen lopputuolokseen...
mutta mun omassa elämässäkin on oikeestaan ihan kivasti kerrottavaa... vähän kun muutan nimiä... ja pikkasen väritän totuutta, niin hyvä tulee...
niin ja onhan tää terapeuttista... tulee pohdittua omaa itseään, ja sitä miten muut mut näkevät... kun oon yleensä tossa aika huono... aattelee niinku muiden silmin asioita...