Se voi olla paras, että ihan suosiolla poistan itseni nyt tästä yhtälöstä... Se sattuu liikaa... Mä en pysty esittämään, että se olisin "ihan ok"...
Voisko rakkauden raastaa vaikka kaalikeiton sekaan? Mä luovutan...
---
Sinun nimesi huulillani maistan
Omakseni en koskaan sinua saa
En koskaan
Voin otsaasi hiljaa koskettaa
Suudelmin kaulaasi kirjoittaa
Mutta omakseni en koskaan saa
Pyörteen tahdissa kiidän
Sekunneista seurassasi nautin
Kasvoillani hymyn vieraan huomaan viipyvän
Mutta omakseni en saa milloinkaan
Vastauksia rukoilen
Valmiina kaikkensa antamaan
Vastaus on minussa
Se olen minä
Minä en kelpaa sinulle enää milloinkaa