IRC-Galleria

Rullaati,rullaati,rullaati,ruu...

Minä poika puksuttelen nyt eteen päin ja hiljaa hyvä tulee ja sillee... blaah!

Tää on kaikki niin nähty jo, että ei mua silleen jaksa ees kiinnostaa... ihan sama... ja mitä tulee asiaan, joka mua tällä hetkellä toiseks eniten hajottaa, niin antaapi sen ihan vaan olla... eihän nää mitään pikkujuttuja ole, mutta hittojakos minä sille voin... enkä aio sit pätkän vertaa puuttuu koko asiaan... Omasta puolestani en pelkää, enkä ole huolissani... mutta ku... :/ hmpf... ku oiski niin kiva vaan kääntää jostain kytkimestä koko juttu pois päältä, mutta ei mulla semmosia... : <

Tunne oli rampauttava, kuin rintaani olisi isketty suuri aukko, jonka seurauksena olin menettänyt tärkeimmät elimeni, niin että jäljelle oli jäänyt vain rosoinen avohaava josta yhä, pitkän ajan päästäkin, pulppusi verta. Järkeni sanoi, että keuhkoni olivat yhä kunnossa, silti haukoin henkeä ja minua huimasi, aivan kuin en yrityksistäni huolimatta saisi happea. Sydämenikin varmasti sykki, mutten kuullut sen sykettä korvissani; käteni olivat kylmästä siniset. Käperryin palloksi, puristin kylkiäni pysyäkseni koossa. Tavoittelin kaikin voimin turtumusta, pakoa tietoisuudesta, mutta se karkasi minulta.
Silti tajusin, että minä selviäisin. Tiesin mitä minussa tapahtui, tunsin kivun - menetyksen kivun, joka säteili rinnastani raastavina aaltoina päästä jalkoihin -, mutta pystyin sietämään sen. Minä kestäisin sen. Kipu ei ollut lieventynyt ajan mittaan, mutta minä olin vahvistunut kestämään sen.

Aika kuluu. Silloinkin kun se tuntuu mahdottomalta. Silloinkin kun jokainen sekuntiviisarin nytkähdys sattuu kuin tykyttävä avohaava. Aika kuluu epätasaiseen tahtiin, väliin merkillisinä pyrähdyksinä, väliin viipyilevinä suvantoina, mutta kuluu sittenkin. Minullakin.

Oli vain yksi asia, johon minun oli uskottava jaksaakseni elää: minun oli tiedettävä, että hän oli olemassa. Siinä kaikki. Kaiken muun minä kestäisin. Kunhan hän oli olemassa.

-Stephenie Meyer (suom. Tiina Ohinmaa)

se, joka panee, panee ketä panee, sillon ku panee ja niin usein ku nyt sattuu panee...

se joka ei pane, ei pane

:D

I cannot find a way to describe it
It's there inside; all I do is hide
I wish that it would just go away
What would you do, you do, if you knew
What would you do

[Chorus:]
All the pain I thought I knew
All the thoughts lead back to you
Back to what was never said
Back and forth inside my head
I can't handle this confusion
I'm unable; come and take me away

I feel like I am all alone
All by myself I need to get around this
My words are cold, I don't want them to hurt you
If I show you, I don't think you'd understand
Cause no one understands

[Chorus]

I'm going nowhere (on and on and)
I'm getting nowhere (on and on and on)
Take me away
I'm going nowhere (on and off and off and on)
(and off and on)

[Chorus]

Take me away
Break me away
Take me away

jaaha...ei tullu käyttöohjeita mukaan ku äiskä ja iskä mua väsäs... eikä mitään hajuu, mistä sais varaosii... palautusoikeutta ei myöskään myönnetty...

näillä on siis mentävä, mutta muistettakoon,että ei multa itseltänikään mitään kysytty... kaikenkaikkiaan turha hankinta... yhteensopivuus muiden markkinoilla olevien tuotteiden kanssa olematon... :/

ja hän joka ei kumartele ketään saakoon palkinnon... uu jee :D

thanks Joey, you know how I play my game... :P

jos tänään alkas joku uus vaihde... katotaan mitä tapahtuu...

kuiteski näillä nyt mennään,että semmonen orastava kurkkukipu on turruttanu kaiken muun tuskan... :D

haha!!! nauran täällä sekopäisesti ja odotan innolla lähipäivien haasteita, joita toivonmukaan ei tarvitse kohdata kipeänä...

hmm.. mut joo, suunta ylös, niin ylös,että ...:D

"mee vaan ensin, ku sul on noin pienet ostokset... mulla ei oo kiire"

-kiitos random täti kassalla, joka olit jo omat ostoksesi liukuhihnalle latonut <3

et osaa arvatakkaan, kuinka suuri apu olit ^^

Menee varmaan tää viikonloppu viel jotenkin ihan sekavis fiiliksissä... blaah!
Mutta ehkä sitä pitäs vaan koittaa kaikkina mahollisina ylijäämähetkinä raahautua lenkille, vaikka tuolla pirun kylmä onkin...

Ja mitä saa palkaks siitä,että alottaa lukemaan kirjaa, jossa käsitellään elämää suurempaa rakkautta... no nii just... mutta kaikesta huolimatta heräsin vaan yhen ainoon kerran viime yön aikana, tosin ei tossa hirveen montaa tuntia nyt silti tullu nukuttua.

Tökkii ja pahasti, mutta pitäs varmaan vaan alkaa tökkimään takasin... eihän tää nyt ihan perinteisesti oo mun tapasta, mutta kyllähän tässä on muutenkin muututtu aika paljon

Ihan noin saaliina edellisestä vuodesta uuden kynnyksellä:
Kyl mä voin sanoo, että mulla oli elämäni ihanin vuosi tuo 2008. Vaikka sinne mahtu paljon skeidaakin, niin kokonaisuutena on ollu mahtava taival. Sen myötä olen muuttunut, en ole enää se sama pikku poika, joka voi heittäytyä kaikkeen ajattelematta seurauksia. Kiitos. Ja toisin kun luullaan se kaipaus ja tyhjä olo ei johdu siitä, että olen yksin...

Toivottelen kaikille tasapuolisesti loistavia juttuja uudelle vuodelle ja törmäillään, kunhan taas pääsen kotiovesta ulos... :)

ei enää mitään pelejä...!
tuu sanoo se suoraan kiitos!
koska mä taidan tietää kyl