IRC-Galleria

LYSTIVIIKKO KESKIVIIKKO

Lystiviikko jatkuu odotetulla tavalla :D se ois pari tuntii treenii ja sen jälkeen hyökätään AfterLevi-Partyille... :P

Se on Aslakin tulikaste tänään... :D haha!!!

Biletys jatkuu huomenna Iitan läksäreillä... se on rai,rai ja hengissähän lystiviikosta on tarkotus selvitä... :P

Lauantaita odotellessa... kaikki kiva mielessä... over and out...!

mä oon onnellinen ku mä tanssin
mä en haluu tehä mitään muuta ku tanssia
koko ajan vaan tanssia
mulla on hyvä olla ku mä tanssin

Mä en oo ees mikään kauheen hyvä. Eikä musta koskaan kauheen hyvää edes tule. Mutta musta voi aina tulla parempi mitä olin tänään. Ja jos mä joka päivä oisin vähän parempi ku eilen, ni mä tyydyn siihen...

Mua ei haittaa miltä mä näytän ku mä tanssin. Mua ei haittaa, että kaikki mun rahat menee tanssitunteihin tai baarien sisäänpääsymaksuihin, kunhan mä vaan saan tanssia. Se on mulle huumetta, ainoa hyvänolonlähde... tai no ei nyt ainoa... kumminki lystiviikko... ;)

EKSTAASIPSYKEDELIATANSSIHUMALAHALLUSINAATIOHYPERVENTILAATIO!!!!!!!!!! XDXDXD

Yrittävät lannistaa lystiviikonviettäjää... pewkeleen pewkele... eivät onnistu!!!

Mitä mä Vuokatista, se on parti, parti ja rai, rai pitkin loppuviikkoo... :P

Kutsukaan minua Aslakiksi... ;D

eipä sitä aamulla viel tienny minkälaisia keskusteluja illalla käy ja kenen kanssa... :D

lystiviikko on saanu aika mahtavan alun (kaikin puolin ;P) ja pitää varmaan jatkossa ottaa ihan perinteeks viettää joka kuukausi yksi lystiviikko vähintään... mutta päiväkirjani raportoi viikon kulkua aktiivisesti... sikäli mikäli se ketään kiinnostaa... (nii ja mulla on vieraskirja käytössä ni mä nään,että kiinnostaa... :P)

Eli lystiviikon kuulumisia tuttuun "en paljasta koskaan kaikkea"-tyyliin lisää huomenna... ;)

ja siis mitä tulee esimerkiksi facebook-elämään, niin tulkaa kysymään suoraan ihmiset, älkääkä ihmetelkö suotta... :D

Won't you be my bad boy, be my man
Be my week-end lover
But don't be my friend
You can be my bad boy
But understand
That I don't need you again
No I don't need you again

;)

okei... myönnetään, että jätin koulun tänään "vahingossa" väliin. Mutta huomenna mun kait on pakko mennä sinne...

Mutta syy miksi tässä nyt kirjotan on, että mä aion viettää hauskan viikon. Tapaan ihania ihmisiä ja unohdan kaikki ikävyydet ^^ Tärkeintä on keksiä puuhaketta pitkin viikkoa, että lauantain tulisi nopeammin...

Kaikki jotka tietää, mitä ens lauantaina tapahtuu (tai on kenties mukana toiminnassa :P) voi sit aavistella tätä sitä kautta, että mä otan ensi askeleen uuteen elämään... :P jos kaikki menee hyvin, ni tollasta mun elämä on jatkossakin ja voimme toistaa tämän toimintamallin esim ensivuonna tai syksynä niin usein kuin haluamme... (enkä mä usko,että siihen asti tarvii venata) Mä olen ansainnu tämän, te olette ansainneet tämän... ME OLEMME KAIKKI ANSAINNEET TÄMÄN!

Ystävät on niitä, joista ei päästetä ikinä irti... vaikka mikä tulis... sinä ykskin muutit naapuriin kolme vuotiaana ja siitä asti ollaan tunnettu. Miehiä on tullut ja mennyt... meillä kaikilla... ollaan muutettu, kuka minne... mutta ystävyys pysyy... Otetaan ens viikonloppu juhlana meille? Pidetään lystiä, niin lystiä, että ei olla koskaan pidetty. Mä oon valmis siihen, mä olen vihdoin valmis siihen!!!!! kiitos raksut <3

Ja keskiviikkona harjotellaan ilontalossa... XD

Apua aina Asikkalasta! ^^

Oon aika yllättyny, mutta positiivisesti... kiitos! <3

Ikävämpi osa vierailua: Mun mummu itkee neljättä vuotta öitään putkeen... :( hän lähti avautumaan ja muistelemaan minulle tänään. Toisaalta 55 vuotta naimisissa, ja vaikka toista ei enää ole, rakkaus säilyy yhä. Toivottavasti minusta oli jotain apua <3

eipä sittenkään mitään - kyyneleet teki comebackin... Josh Groban: You Raise Me Up (kiitän tästä kidutuksesta itseäni)

jatkakaa niinkuin mitään ei ois tapahtunu

Ihana tuttu onttous on palannut. En tunne mitään. Takana vajaa kolme tuntia horroksessa vietettyä unetonta yötä. edessä vierailu maalle, missä äiti saattaa jopa rohjeta kysymään "Ai miksi sä et nuku?"

Niin no enpäs tiedä...

Mä en ees tiedä mikä loppujen lopuksi avasi kaikki haavat eilen. Oli vaan taas sellainen päivä, että ei kyennyt ponnistelemaan mihinkään suuntaan. Ei vaikka kuinka hetkittäin rimpuilikin. Voihan se olla, että mä stressasin tota vierailua maalle jo etukäteen. Mutta miksi? Mä selvisin joulusta. Mä selvisin siitä hirveästä marraskuun lopun vierailusta, jolloin mä opin, että ei mun kyynelet sinne mahdu. Mikä nyt on niin kamalaa, että en saa sen takia edes nukuttua.

Ei tämä siitä johdu. Eräs ystäväni kertoi, että eron jälkeen on usein vaihe, jolloin kaikki kyyneleet vain on itketty, etkä tunne enää mitään. Mulla on nyt sellainen olo. Kaksi edellistä päivää olen itkenyt, mutta nyt tuijotan tätä näyttöruutua silmät ilmeettöminä ja hörin miljoonatta kahvikuppiani. Rakkaan ystäväni, joka ei myöskään kestä tuskaansa, kanssa olemme haaveilleet lobotomiasta. no ei tääkään kivaa ole. Toivotaan, että viimeistään tänään illalla tunne-elämäni palaa normaaliin.

Olen kokeillut lähes kaikkia mahdollisia keinoja päästääkseni irti. Ja kai mä olen saanut päästettyäkin. Ainakin jollain tasolla. Mutta mitä tää sitten on? Aivan kuin musta ei olisi jäljellä enää muuta kuin ulkokuori, joka jollakin ihmeen kaupalla pysyy tossa kylmässä viimassa kasassa. Puristan itseäni tiukemmin hetki hetkeltä, jotta en hajoaisi palasiksi.

Eilen kuulostin kuulemma iloisemmalta. Olen kuulemma vapautuneempi. Väitän itsekkin "vanhan minän" tekevän, siltä osin kuin sitä jäljellä on, paluuta. En jaksa enää esittää. En jaksa enää teeskennellä. En jaksa enää taistella. Voisko joku tulla ja ristiinnaulita mut Hämeenkadun varrelle muistuttamaan kaikkia pitämään kaikin tavoin kiinni siitä, mikä heille on tärkeää?

naapurin lapset on kuulemma sitä mieltä, että iskän toinen koti oli kivempi...

voi kuulkaa mä oon ihan samaa mieltä! voitteko lähtee sinne takas...? kiitos!!