IRC-Galleria

viimeisiä päiviä viedään. oli kivat 4kuukautta, mutta elämä vie ja jatkuu. eipä täällä oikeastaan enää mulle oikskaan ollu mitää..
jonossa olen heliaan edelleen..ja hakenut nyt sitten opistoihin lukemaan kasvatustieteiden perusopintoihin. jos sitä sitten hakisi uudelleen ensi keväänä..ja vaikka jos pääsisi sitten.. ettei jää kahdesta pisteestä kiinni..
tai sitten lähden jenkkeihin. en vain näe sitten perhettä ja taoa tai toukkaa... toisaalta näen kyllä toukan ihan pienenä, mutta en sitten samalla tavalla kuin jos jäisin tänne. ei yhtään kiva.
eikai sille oikein voi mitään. elämä on. au pair olisi kuitenkin ihan mieletön kokemus. las vegasissakin on perhe, joka etsii suomalaista au pairia. ois enemmä ku jees!!
toisaalta jos pääsis länsirannikolle ja erityisesti san fransiscon alueelle..vois käydä katsomassa julieta ja lauran iskää:)

en tiedä mistään mitään. en voi sietää epävarmuutta ja sitä etten tiedä jotain. ja nyt elämä ei ole muuta kuin epätietoisuutta ja epävarmuutta.

onneksi on niin ihana perhe!! <3<3 tukee ja turvaa aina ja ikuisesti, kerrasta toiseen, mokailusta toiseen..!!! "ystävät ovat kuin enkeleitä. ne nostavat sinut takaisin siivillesi kun jalkasi pettävät" tämä koskee erityisesti äippääni <3 aina uudelleen ravistelet ja herätät, pakotat ja painostat, tuet ja turvaat, rakastat ja välität, olet läsnä ja vierellä. olet äiti, kaikessa sanan merkityksessä. miten selviäisinkään ilman sinua. en mitenkään itse asiassa. jenkeissä pitäisi selvitä 6-12 kk täysin yksin. suurin osa isäntä perheistä on puoliksi suomalaisia, mutta eivät kaikki... mihinköhän olen taas pääni työntänyt. elämä on.