Vastahan mä täytin 18 ?
Sitä valmistuis tänä vuonna jos ois aloittanu suoraa amiksen. :o Hyvää vaan näin ! :D
Koulu on...se on niin helppoa kun tietää että on jotain varmaa ja "kuuluu" johonkin. Se on se "turva" ja se minkä kautta pääsee tekemään kaikenlaisii prokkiksia. Mitä sit ku sitä ei enää oo ?
Ei pitäis mennä asioiden edelle. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan ? Huominen päivä voi olla toisenlainen ja tuoda tullessaan mitä ihmeellisempiä asioita. Se on tullu todettua viimisen vuoden aikana useempaan otteeseen. :)
Sitä ei vaan voi olla miettimättä...Jotenki sitä pelkää että, mitä jos jääki tyhjän päälle ? Ja kohta huomaa, että on tuon äskeisen pelon takia tullut ahmittua sylintäydeltä prokkiksia päällekkäin, joihin ei millään riitä aika samaan aikasesti...Jostain täytyy osata luopua. Mutta mistä tietää että, mitkä on ne mistä pitää pystyy luopumaan ?
Eniten mietin sitä että, mihin maailmaan kuulun ?
Sitä haluis ehkä vielä tutustuu tähän pienen kaupungin elämään ja päästä sisälle tähän vieläkin enemmän. Jotenki siihen maailmaan yhdistää luonnon, lämmön ja rehellisyyden.
Mutta toisaalta on ikävä ison kaupungin antamaa elämää. Johon yhdistää luksuksen, pintaliidon, elitismin, taiteen ja kulttuurin. Niin ja onhan sielä toisaalta mun perhekkin.
Vaikeita juttuja...Välillä oon sitä mieltä että: "mä jään vielä heinolaan" ja toisena hetkenä oonkin toista mieltä "mä lähen täältä heti helsinkiin, mä haluun kotiin".
Aika näyttää....vai mitä (?)