IRC-Galleria

Säbäjoukkueemme oli hilkkusta vaille päästä play offeihin. Puoli kautta olemme olleet lohkon kakkosina, mutta viime viikolla kärsitty tappio ja tänään kiduttu katkera yhden pelin häviö tiputtivat kolmanneksi. Sain kyllä kehuja hyvin pelatuista peleistä, mutta ehkäpä juuri siksi sarjataulukon tulos ärsyttääkin: kaikkensa antaminen ei aina riitä. Suolaa haavoihin lisäsi muutama epäkorrekti PSS:n pelaaja, jotka aloittivat joukkueemme dissaamisen, vaikka olimme kaikki aivan likellä - syntyykö todellinen voittajafiilis muka noin, nenänvartta pitkin katsomalla? Ei hävinnyttä joukkuetta toki tule sääliä, mutta vastustajan arvostaminen on hyvän pelaajan ominaisuus. Kiitokseni hyvistä otteluista Korskalle ja muutamalle PSS:nkin pelaajalle (aiemmin mainitsemani epäkorrektit ällötykset eivät ansaitse sataa ruoskaniskua vähempää, assholes -> taisi vain vituttaa, että oma voitto jäi niin hilkulle, hah, mitä luusereita), oli oikein mukava vääntää, vaikka..

..nyyh, tumma chilisuklaani loppui ja urheiluvammat rasittavat. Jalat painavat todella paljon, peukaloa itkettää, sääressäni on haava ja mustelmat kirveltävät (sisäsäären ja -reiden mustelmat pahimpia, aijaijaijaijai!). Mutta en voi kieltää, ettenkö olisi nauttinut peleistä, sillä rakastan salibandya. Harmi, kun sarjapelit ovat nyt ohi, sillä olisin voinut pelata tusinan lisää. Onneksi meillä on huhtikuussa turnaus Tampereella. Mitä parista(kymmenestä) kolhusta ja häviöistä, kun on kyse näin mahtavasta lajista (tästä tulikin salibandyn ylistyspuhe, eh? ^^').

Suklaan loppuminen on kyllä surkujuttu. Kaupatkaan eivät ole auki. Voih. D: Ostin viime reissultani Helsingistä (Danko Jones, iiih, esineellistät naisia liikaa, mutta musiikkisi on lyriikoita lukuun ottamatta mahtavaa) the Gazetten "NIL"-albumin. Ah, mitä musiikkia. ^^ Levyn parhaat kipaleet ovat ilman muuta "Cassis", "Silly god disco" ja "Taion". <3