Ai niin! Olen yksinäinen ja kyllästynyt ja haluan kotiin. Onhan noita koulukavereita, mutta ei ketään kenenkä kanssa viettää tämän päivän kaltaiset vapaapäivät, kun ainokainen pidemmän ajan ystäväni täältä on koulussa. :'(
Ja ärsyttävää, kun kaikki on tehtävä itse. Salibandya en uskalla yliopistolla aloittaa, koska siellä kaksi ihmistä, joista en pidä. Olenpa luuseri. Luultavasti aloitan silti, koska muuten ei pää kestä kevääseen.
Ilmoittauduin mukaan erääseen tiaistenseurantaprojektiin. Jihhuu. Kaikki murheeni ovat ohi.
Menin eilen klo 19 maissa nukkumaan ja heräsin tänään 11.30. Oli pitkä viikonloppu rällästystä Oulangalla takana, mutta silti olen yhä yksinäinen. Tunne sen verta vahva, että harkitsin jo ostavani junalipun himaan, mutta järkevämpi puoleni yrittää yhä sinnitellä 16. lokakuuta asti (sen viikon sunnuntaina serkkuni pejpin ristiäiset). Siispä, kaikki kynnelle kykenevät, nähdään silloin?
Ai niin! Jotain hyvää kaikessa paskassakin: täällä on lunta maassa. Huono juttu, ettei ole ktn kenen kanssa iloita siitä. D: Varsinkaan, kun etelässä lumentuloon on vielä aikaa. Oulangassa oli jopa pakkasta. Lätäköt olivat jäässä. Puut olivat jäässä. Oli aika nättiä.