IRC-Galleria

en ollut koskaan ajatellutkaan, että miten on mahdollista, että alkiovaiheessa emosolusta jakaantuvat solut pysyvät yhdessä eivätkä erkane toisistaan, kuten solunjakautumisessa yleensä. tämäkin selvisi nyt.

Annoin periksi ja liityin nassubuukkiin.

Huomaan, että SE on jälleen tulossa: talvi. Sormet ovat jäässä, nenä on jäässä, keho on jäässä, sielu on jäässä. On niin kylmä, että synkät ajatukset ensi talveen selviämisen epätodennäköisyydestä valtaavat mielen. Joulukuussa on jo eri juttu, kun kylmyydestä on tullut arkipäivää.

Hankin tänään varusteet, joilla uskoisin pärjääväni keskitalvella Oulun saaristossa monen tunnin lintujenvahtausrupeamassa. Pakkanen puskee varmaan noistakin läpi. Yrittivät myydä 500 e rumaa toppatakkia, mutta löysin lämpimämmän alennuksessa 60 eurolla (oli "vanhaa, edellisen vuoden mallistoa"). Kyllä joskus käy flaksi. ^^

Paleltaa. :S

Olin biologien killan sählyvuorolla pelailemassa. Maalit olivat samaa kokoluokkaa kuin koirani, miehet isoja ja pelitila pieni. Hauskaa oli. :D Tosin kampitin kaksi miestä ketoon mailallani. Ajatelkaas, saan miehet lakoamaan polvilleen ja jopa mahalleenkin. Eräässä fuksitapahtumassakin, kun olin pelaamassa koronaa ja löin pelinappulan vahingossa laidan yli kierien pimeään penkin alle, jolloin kaksi miespuolista aktivoituivat ja etsivät nappulaa nelinkontin lattialta. Sain siis miehet polvilleen. Jopa konttaamaan. Ja tänään pyyhkimään lattiaa. Muhhahhaa.

Okei, no vähän nolottaa, kun joudun kohtaamaan kampittamani ja säbässä mätkimäni ihmiset kiltahuoneella. Eeh.

Iloinen olin myös, kun sain vaihdettua palaneen lampun uuteen, joka valaisee vielä kirkkaammin, ja ostettua ison kurkun hieman yli viidelläkymmenellä sentillä, kun normisti menee yli euron. Niiice ~ <3

Tosin kaksi esseetä vieläkin kirjoittamatta. Noo, menen nukkumaan. Viime yönä tuli valvottua kolmeen, kun unettomuus pakotti lankkaamaan kenkäni. Jospa nyt vaikka saisin nukkua. Ja skippaanpa kemian aamutunnit ja olen sitten kusessa tentissä.

Lisäksi olin katsomassa Hopeanuolta nonstoppina. Ai, että miten siinä heitelläänkään koiria ja tehdään kipeää karhuille. Mutta on se Hopeanuoli söpö.

Kertonee jtn kirjasta, kun siinä on 23 sivua pitkä sisällysluettelo... ^^'

Huu, olen saanut kirjoitettua neljä riviä veden merkityksestä solulle. Ja se onpi kaikista helpoin tehtävä, mitä kotiesseeseen pitää tehdä enkä saa sitäkään aikaiseksi. PUH.

Nalle PUH.

...

I prefer to Ihaa.

huomaisit pyykkituvan sähköjen sammuvan pimeään ilta-aikaan, villapaitasi olisivat saippuanpeitossa sammuneessa pyykkikoneessa, monen viikon pyykit kuivausrummussa märkinä ja kuivatustilaa vähän jos ei lainkaan? Elin tämän hetken ja sanoin jotakin tämän kaltaista: "Voi vitun vittu..."

Oli kyllä kiintoisaa pestä käsin pimeässä villapaitoja. Ja, voih, miten paljon ne painoivatkaan! Enkä saanut kaikkea vettä puristeltua, minkä takia aiheutan varmaan pyykkituvalle vesivahingon, kun tungin likomärät paitani kuivauskaappiin. Voin vain kuvitella, miten joku on oikeasti pitänyt järkevänä ideana ajastaa pyykkituvan sähköt sammumaan kello 22.30 (miksi ei mieluummin 00.00! prkl.).

Solukaverini tappavat meikäläisen ellen sitten ehdi heitä ennen. Joku varmaankin kuristuu niihin pyykkinarunkaltaisiin viritelmiin suihkussa ja ruokailutilassa. Sorge?

Luen molekyylibiologiaa käsittelevää kirjaa, jossa on yli 800 sivua. Olen sivulla 6... Englanninkielistä tieteellistä tekstiä kun ei ole kovinkaan nopeaa lukea. Ja vielä englanninkielistä biologiaa! Joudun käyttämään sanakirjaa kääntäessäni englantia suomeksi ja selvittäessäni suomenkielisen käännöksen merkityksen. Onkohan missään muussa tieteessä niin paljon käsitteitä kuin biotieteissä. Hmm.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Stockmannin Hulluilla päivillä. Nyt ymmärrän, mistä ne kaikki karmaisevat jutut alennusmyynneistä kumpuavat... Tunnen itseni niin tönityksi ja kolhituksi! Lisäksi käytin rahaa enemmän kuin olisi pitänyt, sillä herkuttelin leivoksella ja ostin kallista paikan päällä leivottua leipää (tosin siinä on jyvästä jos toistakin sekä hedelmiä -> 3 e), banaaninmakuisia suklaasuukkoja, irtokarkkeja ja pastilleja (kun ei syö karkkia pitkään aikaan, eräänä päivänä vain räjähtää ja kaikki estot ovat tiessään -> tuloksena liikaa makeisia, joita ei edes halua syödä).

Hee, sain säbäseuraa yliopistolta. JES! ^^ <3 Eräältä tytöltä, joka oli kahtena kesänä ollut kesäduunissa Atrialla kiskomassa kanoilta suolia ulos. Hyi kamala, minkä kuuloista hommaa. Monen tuhannen kanaparan suolet päivässä... Onneksi oli ollut hyvä palkka: 11 e/h ynnä ylityöt. En tosin tiedä voisinko siltikään tehdä tuollaista työtä. Samainen immeinen oli ensimmäinen, joka tunti jo entuudestaan jonkun kaukaisen sukulaiseni, jota en itse ole tavannut, ja tunsi näin ollen sukunimeni. Mukavaa, kun en vaihteeksi joutunut kolmeen kertaan toistamaan nimeäni. ^^ Etelä-Pohjanmaa on kyllä siitä hauska paikka, kun tietyt sukunimet kytkeytyvät niin vahvasti ainoastaan sille seudulle. :)

Eilen kasvimorfologian harjoituksissa käytimme mikroskooppeja. Oij, miten eri laatuisia ovatkaan verrattuna lukion vastaaviin! Näin jopa tumakotelon huokoset! Hih, tumat näyttävät likeltä katsoen aivan sählypalloilta. <3 Harmittaa, kun en zoomaillut enempää, kun piti kiirehtiä näytteiden kanssa. Tarkastelimme kurpitsan ja seljan varsien solukoita. Meristeemi, parenkyymi, sklerenkyymi... oijoi!

Nyt aloitan opiskelun. Hope so not just in my dreams. Unfortunately just in my dreams... Heei, mähän puhun englantia yhtä huonosti kuin japanilainen. :D

Aloitin päiväni taas kiroilemalla. Tai oikeastaan sitä ennen huomasin myöhästyneeni neljällä ja puolella tunnilla luennoilta. Välistä jäi siis lajintuntemustuokiot kaloista ja kasveista, jtn pitäisi omatoimisesti opetella viitisenkymmentä lajia tieteellisine nimineen ja eläimistä elintavatkin. Voi kilinvittu, totean häpeilemättä uudestaan. Olen niin... en edes keksi enää sanaa. Tämänkaltaisia tilanteita liian usein.

On kyllä kieroa, kun sataa lumenkaltaista räntää, vaikka puissa on yhä lehtiä. :J

Ai niin! Olen yksinäinen ja kyllästynyt ja haluan kotiin. Onhan noita koulukavereita, mutta ei ketään kenenkä kanssa viettää tämän päivän kaltaiset vapaapäivät, kun ainokainen pidemmän ajan ystäväni täältä on koulussa. :'(

Ja ärsyttävää, kun kaikki on tehtävä itse. Salibandya en uskalla yliopistolla aloittaa, koska siellä kaksi ihmistä, joista en pidä. Olenpa luuseri. Luultavasti aloitan silti, koska muuten ei pää kestä kevääseen.

Ilmoittauduin mukaan erääseen tiaistenseurantaprojektiin. Jihhuu. Kaikki murheeni ovat ohi.

Menin eilen klo 19 maissa nukkumaan ja heräsin tänään 11.30. Oli pitkä viikonloppu rällästystä Oulangalla takana, mutta silti olen yhä yksinäinen. Tunne sen verta vahva, että harkitsin jo ostavani junalipun himaan, mutta järkevämpi puoleni yrittää yhä sinnitellä 16. lokakuuta asti (sen viikon sunnuntaina serkkuni pejpin ristiäiset). Siispä, kaikki kynnelle kykenevät, nähdään silloin?

Ai niin! Jotain hyvää kaikessa paskassakin: täällä on lunta maassa. Huono juttu, ettei ole ktn kenen kanssa iloita siitä. D: Varsinkaan, kun etelässä lumentuloon on vielä aikaa. Oulangassa oli jopa pakkasta. Lätäköt olivat jäässä. Puut olivat jäässä. Oli aika nättiä.

Ajattelin tuossa vielä päivällä, että asuntoni katon toisella puolen asustaa kummitus. Tai hiiri. Tai jotakin salamyhkäistä, joka kolisee öisin. Tuijoteltuani huonettani pihalta päin tulin ajatelleeksi, että ehkäpä läheinen rauduskoivu, Betula pendula, vain raapii kattoa (oikeastaan äitini tämän oivalsi). Toivon totisesti, että rapisija on tuo koivu. Vaikkakin kahtena rapistelun jälkeisenä aamuna on tapahtunut varsin eriskummallisia asioita...

Ensinnä eilisen aamuna heräsin, katsoin peiliin ja huomasin hiusteni olevan suorat (!). Minun hiukseni suorat! Ja vielä yön jälkeen! Voi kummastuksen kummastus, miten tämä voi olla mahdollista! Kummitus..?

Toiseksi, tänä aamuna levittäessäni ripsiväriä, huomasin ripsieni kihartuneen, vaikken ole niitä kertaakaan kojeella taivuttanut vaan antanut rauhassa tököttää suorina. Kummallista! Kummitus..?!

Ensimmäiseen kummalliseen sattumaan en keksi muuta järjellistä selitystä, kuin että olen tappanut hiukseni suoristusraudalla niin, etteivät ne enää kiharru. Mutta kumma kyllä ne ovat tälläkin hetkellä kiharat (whattaheck). Oikean silmäni ripsien eriskummallisen taipumisen järjellinen selitys voisi löytyä nukkuma-asennosta: ehkäpä nukuin yöni naamallani ja tyynyn kulma taittoi ripseni. Niinhän se onkin! ... Kummitus.

Kaikkea kummallista on totisesti sattunut lähiaikoina: löysin täysikasvuisen Yu-gi-oh!-fanin yliopistolta. Olen juonut suoraan maitotölkistä ja syönyt lakatuilla syömäpuikoilla ateriani paistinpannusta. Kasvimorfologian tentistä sain arvosanaksi 2/5 ja harjoitustyötunnilla esitin kysymyksen, johon professori ei kyennyt vastaamaan, koska kysymykseni vastauksesta kiistellään kuulemma näin akateemisessa maailmassa (jasso, ja luulin kyseleväni itsestäänselvyyksiä...). Kasvimorfologian professorini myös avautui menneisyydestään minulle ja toverilleni, kun tarkastelimme viljakasvien jyviä (ruis ja ohra on muuten yllättävän vaikeaa erottaa toisistaan). Kertoi, että jos olisi osannut vastata eräällä jäpikälle joskus nuoruudessaan tämän osoittaman viljakasvin nimen, saattaisipa professorini olla maatilan emäntänä Saarijärvellä. :D Saarijärvellä, niin, siellä missä Paavo taisteli hallaa vastaan. ;)

Huomenna Oulussa starttaavat irkkufestivaalit. Sen verran aiomme juhlistaa, että menemme huomenna irkkupubiin, mutta muuten jäävät kyllä tältä vuodelta väliin. :s Höh, olisin halunnut nähdä perjantaina esiintyvän NECKin, mutta olen silloin Oulangalla (älä kysy, vissiinkin jossakin Kuusamossa, mutta siellä on ainakin eräs biologien tutkimusasema).

Lopetin salibandyn. Taas. Olen repinyt sydäntäni niin usein, ettei oikeastaan enää tunnu. Jo kolmasti olen aloittanut uudessa jengissä, jtn alan jo tottua.

Uivelo on lintu. Se on ihan oikeasti lintu. Ja pirskatin hyvännäköinen lintu, kun sillä on sellainen rock 'n' rollahtava töyhtötupsu.

Professori kysyi, kuka ei ole koskaan elämänsä aikana käynyt poimimassa hillaa (olikohan "hillastamassa" se verbi). Joku toinen kuin minä viittasi ainokaisena ja proffa sitten tältä kysyi, että tietääkö opiskelija edes minkä näköinen hilla on. Kävi omalle egolleni, kun en ole koskaan hillastanut enkä muista hillan ulkonäöstä muuta kuin ne oranssit "jutut" (jeah, that's the way a biologist would say..) ja sitten vielä oletettiin, että jokainen tietäisi. Perhana vieköön, kun ihmiset eivät täällä edes tunne haapaa perskuta. Ja sitten vielä joku hilla pitäisi osata. Pöh.