IRC-Galleria

Aurinko tuikkii tuolta pilvien lomasta, mutta ahdistus ei hellitä: muistelen taas edesmennyttä kissaani. Haluaisin paijata ja halata vielä kerran, kuulla edes sen suloisen kehräyksen. Mankkani toistaa Apulannan "Odotus"-kipaletta; kuuntelen kokoelma-albumin ensimmäistä levyä. Tunteet siis pinnassa. Puren huulta. "Sun täytyy vain irroittaa", mutta kun en kykene. Ajatella, kun kisumme kuoli, olin niin ikävissäni, että olisin halunnut kuolla itsekin, jotta tapaisimme uudestaan nopeammin. Jonkun lienee vaikea ymmärtää - säälin häntä, joka haparoi vielä pimeässä. Vaikka en tosin kehota ketään ajattelemaan syvemmin, ettei saisi yhtä itsetuhoisia ajatuksia. Mokomaa, kun ei muu yhteisö myönnä ymmärtävänsä ja saattaa joutua vain vaikeuksiin. Siispä elämästä selviää parhaiten, kun ei ajattele. Surullista.

Hah, Apiksen vanha tuotanto on kyllä aivan mahtavaa verrattuna uudempaan.

Paljon parempi fiilis taas. "Kymmenen rappua ylöspäin, kymmenen porrasta ylöspäin, kymmenen kilsaa ylöspäin, beibe" ;)

Keksin äidilleni aivan upean äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjan: kirsikkapuu. Lähikaupungin kukkakaupassa suht edullinen hinta, joten hilppaisen sinne huomenna. Väki möllää dösässä, jos olen liikkeellä säbäkassin kanssa, joten silmänsä varmaan pullahtavat ulos, kun roudaan kirsikkapuun tainta. ^^' Mutta eikös ole mahtava lahjaidea? Kirsikkapuu kukkii keväisin juuri tähän aikaan, jolloin äidilläni on syntymäpäivä ja koko suomessa äitienpäivä. Toinen vaihtoehto olisi luumupuu, mutta japanifriikkinä taidan puoltaa kirsikkapuuta. Luuvely.