IRC-Galleria

Olen lärpättänyt tänään niin paljon Oulusta ja alkavasta seikkailustani, että matkani taitaa päättyä narun jatkeeksi lähimpään puuhun tuttavieni toimesta, kun olen ollut niin ärsyttävä. Pahoittelisin, jos olisin hyvätapainen, mutta kun olen itsekeskeinen, en vaivaudu. Ja miksi sanoisin jotakin, mitä en tarkoita: enhän iloitsemalla ja pohdiskelemalla syyllisty mihinkään väärään. Jaksanhan minäkin kuunnella muiden hehkutuksia ja ongelmia - ja vielä ihan mielelläni - joten uskoisin, että tekin jaksatte. Vielä hetken. Uskoisin, että hehkutteluni lievenee siinä marraskuun tienoilla. Muahhahhaa.

Silittelin ryppyisiä vaatteita, jotta kelpaisivat kirppikselle. Poltin ties kuinka monta. Onneksi nurjalta puolelta kaikki muut paitsi yhden - juuri sen ainoan, jonka olisin halunnut säilyttää eli The Misfits-paidan. Valkoisesta pääkalloprintistä puskee nyt musta läpi. Mietin, että maalaisinko kärsineet kohdat ehyeiksi (eheiksi? ehyeiksi? ehyt? ääh, äidinkielentaitoni on niin hukassa, kun olen lukenut lähinnä englanninkielisiä opuksia ja sarjakuvia!) vai kelpaisiko tuo nyt niin kuluneen näköinen printti sellaisenaan, vaikka treenipaidaksi. Hmm.

Auringonpolttamat olkapäissäni ja käsivarsissani ovat parantuneet ja muuttuneet kullanoranssinrusehtaviksi, toisin sanoen olen siis ruskettunut (!). Kyllä nyt kelpaa hilppailla mekoissa ja topeissa, kun en ole enää valkea kuin raaka peruna (joka on muutes keltainen, joten pieleen meni tämäkin vertaus).

Käsityöintoni paisuu paisumistaan. Toissa yönä aloitin säärystimet, joihin väkersin itse keksimääni kuvioneuletta. Homma tyssäsi siihen, kun unohdin kriittisessä kohdassa lisätä silmukoita. Purin aikaansaannokseni. Eilen yöllä aloitin kirjoneulelapaset valmis ohje apunani. Neuloin vähän turhan kireää. Ohje petti (tai älyni loppui) peukalokohdassa. Olin siis kirjonut mitä ihaninta tähti- ja ruudukkokuviota, mutta kaikki meni pieleen, kun en osannut lisätä silmukoita (mihin helvettiin voi kirjoneuleessa lisätä niitä silmukoita ilman, että kuvio menee pilalle!?). Sähläsin jotakin ja purin pitkän pätkän lapasesta (oli jo puoliksi valmis... :F) resoriin asti. Päätin, että kysyn mutsiltani tänään neuvoa, mutta unohdin. En tosin olisi muutenkaan voinut häiritä kesken Hercule Poirotin, sen verta paha riita tuli viime kerralla, kun mokomaa shittiä esitettiin televisiosta. Ikimuistoisin Poirotiiin liittynyt taistelutapaus äitini kanssa oli salibandyn mm-finaaliottelun aik

aan. Viimeiset jännittävät minuutit menossa, hetki siihen, kun ratkeaisi Suomen miestenjengin kohtalo mm-finaaliottelussa, jolloin hää alkoi vollaamaan, kun ei nähnyt Poirotia (jonka on nähnyt varmasti ainakin kolmasti aiemmin elämässään). Jouduin vaihtamaan kanavan Poirotille, jolloin totta kai Tero Tiitu teki sen maailmankuulun maalinsa, joka jäi minulta näkemättä jonkun ylikulutetun, ruman viiksivallun takia. Silloin itseäni harmitti ja olin vihainen kuin käyttämätön patalappu. Lisäksi ärsytti mutsini pentumainen käytös (että joku voikin itkeä television takia!). Noh, tuostakin murheellisesta illasta (tosin riemulla ei ollut rajaa treeneissä, kun juhlimme mm-kultaa - ah, mitä muistoja, mikä fiilis!) lienee itseeni jäänyt järkevä suhtautuminen televisioon: ilmankin pärjää. Uutiset ja pari leffaa, kun silloin tällöin näkee, on fiilinki aika jees. Näin ollen itseni on hankala osallistua keskusteluun Salkkareista ja Gossip girleistä ynnä muista: en katso niitä. Satunnaisesti vilkuilen Frendit, Simpsonit (ai, että kun ovat tylsiä, kun olen nähnyt almost kaikki jaksot), Sinkkuelämää ja Skinsin sekä joitakin leffoja. Jutellaan niistä. En jaksa enää Salkkareita. Armahtakaa nyt vähän. Voi seppotaalasmaa.

Ah, siinä oli päivän valitus. Tuntuupa hyvältä, puhtoiselta ja kevyeltä. Painunpa silittämään loputkin kirppiskuteet. Toivottavasti tuo silitysrauta ei taas pudota kuumaa vettä jaloilleni. Sattuu meinaan todella. Kummassahan on loppujen lopuksi vika, itsessäni vai raudassa. Jälkimmäinen polttaa nimittäin jalkojeni lisäksi silittämäni vaatteet. Hmm. Antaa mulle varmaan vielä säkärin, kun on tuollainen jurmo.