IRC-Galleria

Kahden tunnin yöunet. Hienoa. Haisen savulle, saunalle, makkaralle, savullesavullesavulle, pakkaselle ja alkoholille. On se mökkeily aivan mahtavaa. Haluan uusiksi. ^^

Kesäduunihaku tuottaa harmaita hiuksia. Jos tällä maalla ei ole tarjota meikäläiselle työtä, lähden Saksaan Berliiniin munkittamaan tai Norjaan kalatehtaalle. :P Se kerta kun työtä ihan haluaisi tehdä, sitä ei saa. Kirosanan kirosana. Kyrsii tämä taloudellinen taantuma. Tätä paskaa seuraavat puoli vuosikymmentä. :G

Kiinnitän huomenna seinälleni kangasjulisteen, jossa Mika Nakashima. Toivottavasti en möhli: joudun ihan itse kiinnittämään ruuvit ja poraamaan reiät seinään. Hrrhrr. Noh, olenhan lahjakas kuin insinööri, joten... varma kuolema.

Kalatehdas olisi kyllä aika shitti paikka työskennellä. Haju pahapaha.

Baarista tulin. Pieni humalatila päällä, juu, mutta olen ainakin kykenevä dataamaan ja tekemään ruokaa (ranskalaisia ja babyporkkanoita = mikä valinta..). Hirveä nälkä. Jano ei kyllä ole. xD Tuossa illlan aikana tapasin vanhan tutun. Tapaaminen oli tukalan miellyttävä. Epämieluisan nautittava. Yllättävän mukava. Tulipa paljon lyhyitä lauseita. ^^'

Ärsyttävää, kun korvat ovat totaalisen tukossa helevetin kovien bassoäänien takia. Baarissakäynti on aika syvältä: aivosolut menehtyvät alkoholinkäytön seurauksena, korvat kuolevat liian kovan musiikin takia, ääni menee käheäksi huutamisesta. Korkokenkien käyttäjillä illan jälkeen kipeät päkiät ja polvitaipeet. Rahat finaalissa. Surkeaa musiikkia (paitsi Lady Gaga <3). Ja silti baariin on mentävä ainakin joka kolmas viikko. :f

Ooh. Koirani heräsi. Pureekohan, kun niin unenpöpperössä. :O.

Ei se purrut. Ihmetteli vain, miksi olen hereillä. Pohdin itsekin juuri samaa. ^^'

Oli kyllä vääryys, kun Ecuadoria ei soitettu. :G

Lukio on nyt periaatteessa ohi, joten tunnen itseni varsin masentuneeksi. Saan kyllä syyn ravata koululla, kun vielä yksi kurssi keskeneräisenä, mutta ei se ole sama: on vain minä, ei me. Nyt kun lukio ja peruskoulu ovat jääneet taakse, elämässä ei tule enää mtn, mitä iloita joukolla, mikä koskettaisi kaikkia tai ainakin valtaosaa samaan ikäluokkaan, elämänvaiheeseen, kuuluvia, kuten peruskoulun alku, ala- ja yläasteen päätös, lukiohaku ja -paikkojen jännittäminen yhdessä, ensimmäinen koeviikko, wanhojen tanssit, "wanhaksi" tuleminen, penkinpainajaiset ja ylioppilaskokeet. Siinä vaiheessa, kun puemme ensimmäisen kerran valkolakit, jokainen on omillaan. Porukka, jonka on tuntenut jo päiväkodista, hajoaa eikä välttämättä enää tapaa. Painaa sydäntä. Olen nauttinut viime vuosista - tästäkin, vaikka täynnä kaikkea masentavaa paskaa.

Entä asiat, joista tulevaisuudessa nautimme joukolla? Hmm. Ehkä jaamme toisillemme vielä tiedot jatko-opiskelupaikoista ja pidämme yhteyttä toisiimme parin vuoden ajan, mutta. Niin. Toivottavasti nähdään edes luokkakokouksessa. Asiat, jotka myöhemmin tuottavat iloa rajautunevat vain kahteen ihmiseen ja mahdolliseen jälkikasvuun: parisuhde, lapsoset. Entä jos jää ilman kumpaakin iloa, vaikka lähtiessään maailmalle tai pyhittäessään elämänsä täysin tieteelle vailla vapaa-aikaa? Ainoa iloni tulevaisuudessa... .. .

Angstaukseksikohan tätä mielialaa, tunteidenvuodatuksenhalua, kutsutaan? Jotenkin slangisana angsti ei enää soinnu mielessäni samalla lailla kuin ennen. "Angst haben" tarkoittaa saksaksi pelätä, "Angst" on pelko. Säbäjengimme valmentaja sanoo aina "nyt vähän ängstiä siihen hommaan!" kannustaessaan joukkuettamme parempaan suoritukseen. "Angst" tuo mieleeni myös hieman erilaisen sanan "Ankh", joksi Terry Pratchett on nimennyt Kiekkomaailmansa ällöttävimmän ja viehättävimmän kaupungin Ankh-Morporkin vyöryvän joen. "Ankh" on muistaakseni myös nimitys muinaiselle egyptiläiselle onnensymbolille (tai elämän.. jotakin siihen suuntaan), jota jotkut tämänpäivän gootit käyttävät vaatteissaan (the 69 eyes ;)).

Kirjoitin tänään siis matematiikan. Varustauduin runsaalla ruoalla, joka sitten jäi Jim-patukoita lukuun ottamatta koetilanteessa syömättä. En muista koetilanteesta juuri mitään, taisin olla joko paniikissa tai jonkinnäköisessä transsissa, ehkäpä molemmissa. Hillitön vessahätä iski 20 minuuttia ennen kokeen loppumista enkä kehdannut pyytää valvojaa viemään vessaan. :F Kaikki mitä halusitte tietää siitä, miten kokeeni meni. xD Koulu lahjoitti meille pullat. <3

Nuo pillimehut ovat kuin norsuja. En vain söisi norsuja. ^^' Banaanit ovat muuten Reilun kaupan - olivat halvempia kuin Chiquitan! Niin, saa sitä kunnon ruokaa joskus halvallakin... Oli muuten isoja banaaneja. Mustuneet siksi, että rusikoin ne ahtaaseen laukkuuni, eh. Maitotölkinnäköinen on mustaviinimarjamehukeittoa (tolkuttoman hyvää!). Sitten tuossa näkyypi koulun lahjoittama Pulla ja jotain.. jugurtti-... pähkinöitä? Kaikki mitä halusitte tietää siitä, miltä yo:ni maistuivat. ;D

En jaksaisi lukea. Auringon painuessa läntisille meridiaaneille lukuintoni katosi tyystin. Sain sentään vilkuiltua muutaman tehtävän eksponentiaalisista käyristä. Ehe--eh.

Kuolisin, jos ei olisi vielä sen aika.

Huomenna, kun koe onpi takana, laahustan kotiini ja jumiudun katsomaan kaverini suosittelemaa animaatioelokuvaa ("Toki wo kakeru shoujo - The girl who leapt through time"). Elettyäni edellä mainitsemani hetken alan neulomaan pinkkiä kaulaliinaa (toivottu valmistumisaika ensi syksynä...) ja katsomaan One Pieceä. Jossain vaiheessa bilettämäänkin pitäisi lähteä ("jee, yo:t ohi; nyyh, lukio ohi"), mutta saa nähdä jaksanko.

Mitä unelmia. Koe ei ole edes vielä alkanut. :F

Biologian yo-koe meni huonosti. Masensi niin, että pelkään feilaavani matskunkin. :S Okei, ei c tai m ole arvosanana paha, kun yo:t kyseessä, mutta kyllä ketuttaa, kun biologian kurssiarvosanat 9-10 välillä. Kunpa matematiikkakin menisi hyvin. En halua valehdella arvosanoja kyseleville ihmisille sitten lakkiaisissani olevani tyytyväinen suoritukseeni, jos en ole. Silkasta velvollisuudentunnosta tai kohteliaisuudesta tuloksia kyselevät ihmiset eivät halua negatiivista vastausta, vaikka se olisi totuus: "meni ihan helvetin perseelleen, ja jos nyt vielä tunaroin pääsykokeissa ja menetän mahdollisuuteni akateemiseen uraan, ryhdyn terroristiksi"


Nälkä. Ja syyllistyn kohta vihaisten ajatusten lisäksi murhaan, kun tuo toinen p-polven hemmoista viheltelee ynnä muuten mölyää koko ajan (ei tajua, että yritän kirjoittaa tätä ja lukea matsk-..eh..nettiblogeja, mikä törppö). Enpä olisi uskonut, että tämä taloudellinen taantuma (taitava luikahdus aiheesta toiseen ja vielä samassa kappaleessa..) vaikuttaa perheemme elämiseen näin paljon: kärsin nälästä tai vaihtoehtoisesti euroshopperin markkinoille tuomasta ryönästä. Pari päivää sitten ostin lohdukseni Reilun kaupan luomukaakaota <3. Kallistahan se oli juu, mutta jos ei osta, niin eivät reilut luomutuotteet siitä halpenekaan. Syökää luomua. Inhottaa, kun ihmiset ovat niin lyhytnäköisiä ja itsekeskeisiä: hankkivat lapsia laumoittain, väittävät rakastavansa heitä ja eläinkuntaa, mutta jättävät kuitenkin näille saastuneen, homo sapiens-loisen aiheuttaman sairauden kourissa kituvan äiti Maan. Ihminen on hirveä olento. ;L

Pahoittelen äskeistä kappaletta. Hirveää luettavaa - kieliopillisesti. Tekstin sisältö on totuus, vaikka se kuulostaneekin varsin ankealta pumpulilapsosen korvissa.

Lukiolaisen arkeen kuuluu pommiinnukkuminen: vaikka hän omistaisikin useita toimintakykyisiä herätyslaitteita, halu(ttomuus) raahautua oppilaitoksen penkille, tunnollisuus, ratkaisee herääkö hän ajoissa vai ei. Lukuisat merkit ympäristössämme vihjaavat tekemiimme virheisiin, surullisen synkkään tulevaisuuteen, josta olemme tietoisia - emme vain vaivaudu tekemään mitään, painamme herätyskellon napin alas ja jatkamme uinumista. Kuten lukiolainen, joka tietää, että ehtii kouluun, jos vain haluaa, ihmiskunta tietää, että virheet on korjattava, jotta tuloksesta, miellyttävästä tulevaisuudesta, voitaisiin nauttia. Jokaisen omaksi valinnaksi jää, että jääkö torkkumaan, vaikka tietäisi epämiellyttävät seuraukset, vai ponkaiseeko heti ylös huomattuaan virheensä ja yrittää välittömästi korjata ne, sillä kokeeseen ei enää pääse kellon ylitettyä kaksitoista.

Sain lipun Tuska-festivaalien sunnuntaipäivälle! Olen niin onnellinen. ^^ Girugamesh ja MUCC, vihdoin näen teidät livenä! JES!!

Treenien jälkeen lähdin lenkille, juoksin kauppaan ja ostin suklaata. Tuli niin epäurheilullinen fiilis, kun valuin himaan ja söin puolet ostoksistani. xD Hienoa, kulutin treeneissä ja lenkillä.. 0 kaloria? ^^' Nojaa.

AAAAAAA!! Ihanaa, radiosta soivat juuri Infinity 2008 ja Lady Gagan (<3) Just Dance. Ajatella, miten hyvä fiilis voikin musiikista tulla. Yo-matematiikankokeeseen tässä pitäisi lukea, mutta.. just dance! <3 (Lady Gaga tule jo Suomeen!)

Treeneissä harjoittelimme pallonhallintaa (kusin homman totaalisesti.. :'S), kannoimme toisiamme repparissa (naispuolisista yksilöistä koostuva joukkue.. eh, voinette kuvitella, millaisia paineita jotkut pelaajat ottivat, koska pelkäsivät painavansa liikaa, olevansa "läskejä" ^^' nainen jaksaa kantaa miehenkin, joten miksi ei toista, samassa painoluokassa olevaa naista?) ja pelailimme takaperin juosten ja mailan rystypuolta ainoastaan käyttäen (nautin siitä todella :D). Lisäksi alkulämmittelyn aikana huomasin, että syöttöni ovat todella hyviä, kun vain jaksan keskittyä (tällaiselle jumittajalle keskittyminen on välillä tolkuttoman vaikeaa ^^'). Kehujakin sain. <3 Urheilu latistaa välillä itsetunnon täysin, mutta osaa se myös olla mitä parasta sielunhoitoa.

Haluan tanssimaan! Joku voisi sanoa, etten osaa tanssia, mutta hälle vastaan vain, että tanssi on sielun peilaamista (kuten myös musiikki ja kirjallisuus) - eli millainen ihminen olet, niin myös tanssit. :J

Kävelin Hellsingissä ruutuhousuissani ja kaksi muijaa alkoivat kiljumaan ja pistivät vielä räkäiset naurut päälle: "Kato tuolla menee jiirokkari! Krahahahahahhah." Kylläpäs olivat harhaluulojen vankeina. Millaisia stereotypioita pelkistä ruutuhousuista! Rockmusiikki ei ole kansallisuuteen sidottua: se on sydämen, sielun, asia, jota ei tulisi kahlita valtioiden rajojen sisään. Läpintä kuitenkin oli, että laukussani oli Iron Maidenia tunnustava pinssi ja olin menossa ostamaan Flogging Mollyn levyä. x'D

Japanilaisesta musiikkikulttuurista puheen ollen.. mitä tää on olevinaan: http://www.youtube.com/watch?v=iiWe44vEqhs

En ilmeisesti menetä paljon, kun en katso Idolsia. Saan kylmiä väreitä tuosta. Hienoa ovat käännetyt sanat ja sovitus, juuh, mutta tuo elehdintä. Huoh. Epätoivo hiipii. Onhan tuo vain läppää, onhan? :G

Ei hele, heräsin tänään klo 16.40. Joten, luonnollisesti, nyt vielä ei väsytä. Aargh. Viimeisen parin tunnin aikana olen juonut lasitolkulla irisch creamia ja syöny paketillisen kaurakeksejä, karjalanpiirakoita, salaattia, riisiä, keksejäkeksejäkeksejä, mutta olen yhä nälissäni. Matematiikan sijasta (jes, yo-kokeita enää jäljellä 1/6!!) olen lukenut lähinnä Narutoa (nojoo, olen vuosia sanonut sen olevan totaalisen shitti sarja, mutta luettuani kaksi pokkaria perun puheeni).

Hah, mutta Narutossa oli yksi lausumisen kannalta mahtava pätkä:
"Well well, if it isn't the Hidden Mist's Missing-Nin Momochi Zabuza-kun." x'D

Oh, lähes kaikki päiväkirjamerkintäni käsittelevät joltakin osin japanilaista populaarikulttuuria, vaikka enhän niin superotaku loppujen lopuksi ole. ^^' Pahoittelen. Jotakin. Nih. Ja v*tut.

Raah.

Siinä teille kuvia, joten nyt loppu se ininä prkl. >;D

Päätimme juuri kaverin kanssa, että cossaamme Animeconissa DOLLSia.

... jos näette wannabeunivormuilijoita, en tunne niitä en. ^^'

Säbäjoukkueemme oli hilkkusta vaille päästä play offeihin. Puoli kautta olemme olleet lohkon kakkosina, mutta viime viikolla kärsitty tappio ja tänään kiduttu katkera yhden pelin häviö tiputtivat kolmanneksi. Sain kyllä kehuja hyvin pelatuista peleistä, mutta ehkäpä juuri siksi sarjataulukon tulos ärsyttääkin: kaikkensa antaminen ei aina riitä. Suolaa haavoihin lisäsi muutama epäkorrekti PSS:n pelaaja, jotka aloittivat joukkueemme dissaamisen, vaikka olimme kaikki aivan likellä - syntyykö todellinen voittajafiilis muka noin, nenänvartta pitkin katsomalla? Ei hävinnyttä joukkuetta toki tule sääliä, mutta vastustajan arvostaminen on hyvän pelaajan ominaisuus. Kiitokseni hyvistä otteluista Korskalle ja muutamalle PSS:nkin pelaajalle (aiemmin mainitsemani epäkorrektit ällötykset eivät ansaitse sataa ruoskaniskua vähempää, assholes -> taisi vain vituttaa, että oma voitto jäi niin hilkulle, hah, mitä luusereita), oli oikein mukava vääntää, vaikka..

..nyyh, tumma chilisuklaani loppui ja urheiluvammat rasittavat. Jalat painavat todella paljon, peukaloa itkettää, sääressäni on haava ja mustelmat kirveltävät (sisäsäären ja -reiden mustelmat pahimpia, aijaijaijaijai!). Mutta en voi kieltää, ettenkö olisi nauttinut peleistä, sillä rakastan salibandya. Harmi, kun sarjapelit ovat nyt ohi, sillä olisin voinut pelata tusinan lisää. Onneksi meillä on huhtikuussa turnaus Tampereella. Mitä parista(kymmenestä) kolhusta ja häviöistä, kun on kyse näin mahtavasta lajista (tästä tulikin salibandyn ylistyspuhe, eh? ^^').

Suklaan loppuminen on kyllä surkujuttu. Kaupatkaan eivät ole auki. Voih. D: Ostin viime reissultani Helsingistä (Danko Jones, iiih, esineellistät naisia liikaa, mutta musiikkisi on lyriikoita lukuun ottamatta mahtavaa) the Gazetten "NIL"-albumin. Ah, mitä musiikkia. ^^ Levyn parhaat kipaleet ovat ilman muuta "Cassis", "Silly god disco" ja "Taion". <3