Taas on mietitty ja taas vähän lisää mietitty elämän syntyjä syviä. Istun pimeässä huoneessa koiran kanssa ja kuuntelen taas jotain nyyhky paskaa cd:ltä. Tekis mieli vetää päätäyteen et sais hetken vaan nukkuu ja olla ajattelematta mitään. Työpäivä takana. Oonpahan saanut itestäni edes jotain aikaseksi kun olen käyny kolmena päivänä koirulin kanssa isossa puistossa leikittää sitä muiden koirien kanssa. Tänään kokeiltiin koira hierontaa ja näytti rentouttavan tuota otusta suunnattomasti... En tiedä sekin on jotenkin koko ajan hellyyden kipee, kinuu syliin ja rapsutuksia. Nukkumaan kun menee niin selkään se tulee kiinni makaamaan. Toi koira on kyl tärkein mitä mulla on, en voi kuvitella et siitä joskus joutuis luopuu...
Tuntuu et kaikki on pikku hiljaa alkanut tässä tasottua, niiden hautajaisten jälkeen kaikki olikin yhtä sekamelskaa. Joskus on silti kiva huomata et kykenee viel ajattelee asioita selkeesti ja et joku on oikeesti kaivannut sua. Huomenna olis vapaa päivä pitäis keksiä jotain tekemistä... Koiran kanssa luultavasti taas puistoon temmeltää jos ei kamalasti pakkasta.
Selvispä muuten yhdestä ihmisestä mielenkiintoisia asioita. Huomasin etten oo menettänyt kykyy nähdä et joku on paska/kiero ihminen.. Yllättävii asioita ihmiset pystyy kusettaa ja satuttaa toisii ihmisiä (ei siis mua)... Mut minkäs sille voi et on läpimätä paska..
Onneks täs maailmassa on viel niit hyvii ihmisiä.. Perhe ja ystävät.. mut nyt vois jumitella..