IRC-Galleria

Pyörryin äsken.

Tallustelin puuvillasukissa portaita alas ja askel luisti alta, joten paiskauduin komeasti perseelleni rappusiin. Onnistuin murjomaan kättä siinä samalla. Teki kipeää. Isä kuitenkin sattui olemaan olohuoneessa samanaikaisesti ja pelästyi aivan jumalattomasti alas kolistelevaa tytärtään. Säikähdin isän ilmettä ja huutoa, joten päätin nokkelasti liueta paikalta keittiöön, missä istuin keittiönpöydän ääreen juomaan. Alakerran väki oli siinä vaiheessa ehtinyt tiedustelemaan, kävikö laskeutumisessani hassummin. Vastasin, että minua huippaa.

Seuraavaksi näin unta. Värikkäitä hahmoja, sellainen hassu sienimaailma. Itseasiassa olin ollut jo melko väsynyt, joten nukkuminen tuntui hyvältä ajatukselta. Oli vain kummallista, etten muistanut iltatoimista mitään. Sitten heräsin kuitenkin pahaan oloon. Meni hetki keräillä itsensä ja ymmärtää, että sekä isä että äiti ja loput sisarukset olivat kumartuneet pääni päälle ja huusivat nimeäni. Se, jos mikä, tuntui dramaattiselta.

Äiti puhui, että olin valahtanut aivan kalpeaksi, eikä iiristä erottanut pupillin alta. Anna sanoi, että äidin halatessa minua pääni valahti veltoksi ja koko kehoni alkoi krampata. Isä oli säikähtänyt entisestään ja riepottanut minut sänkyyn makaamaan, missä äiti oli kiskonut jalkani ylös. Näytin kuulemma aivan räsynukelta - silmät ammollaan ja ruumis sätkien.

Oikeaa kättä polttaa vieläkin. Sellainen kuristava kipu koko kyynervarressa. Ruumis reagoi tärskyn jälkeen kipuun ja nousin liian nopeasti. Kamalinta oli ehdottomasti kuvotus herätessäni. Vastaavanlaista kuin matkapahoinvointi. Ei ole vieläkään lähtenyt.

Huomenna kyllä mustelma. Nahkaakin näyttää lähteneen.