IRC-Galleria

fairytonia

fairytonia

takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka.

Blogi

- Vanhemmat »

you should know by now.Tiistai 24.04.2007 21:13

mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää
apua kun yö vaanii, iskee veistä, antaa selkään
toivon ettet menisi kun siivet kantaa
vaan jäisit vielä luokseni mun kotiluolaan
aamulla vaan uskoa koetellaan

nyt tahdon tietää, tietää kestääkö tää
tietää, että viereeni jäät

toista yötä vuokseni valvot, harsotat mun haavat
olen hädin tuskin tajuissani, yksin huolta kannat
pohdit itseksesi ja oot epävarma
ei laukku pysy pakattuna sattumalta
kuinka tän käy, lennätkö luotani pois

nyt tahdon tietää, tietää kestääkö tää
tietää, että viereeni jäät

pakatut laukut oven vieressä, kuinka tän käy?
ootko vain vieras mun elämässä, kuinka meidän käy?

mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää
apua kun yö vaanii, iskee veistä, antaa selkään

Kesä 06Perjantai 30.03.2007 00:12

Se kesä siis oli viimeinen
ja me tiedettiin: se loppuu
Niin verivala tehtiin
Ja sormenpäihin kun pistettiin
se sattui, sattui
Räkänokat rannoilla roikuttiin
Soramontuille pyöräiltiin aina
Hiekka meni suuhun
ja silmiin, silmiin
Ja housunlahkeet täyttyi siitä

Pitää sanoo: "Soitellaan!"
Niin tehdään.
Mut ei silti kuitenkaan.

Marketissa uikkari keltainen
Sinä autoit mua, kun pöllin sen
Koiranputket heinällä täytettiin
Poltettiin
Mä yskin, yskin
Kesä meni äkkiä kuitenkin
Vähän itkin kai, kun pakkailin
Minä menin viimeisen kuorman kanssa
Sä heilutit
Mä katsoin, katsoin

Syksyllä en tuu enää kouluun
Kirjoitan "hei hei" luokan tauluun

[Ei aihetta]Perjantai 30.06.2006 00:19

Maailman piirtäjät.
Älkää piirtäkö maailmaa kokonaan,
antakaa jokaisen piirtää itse oma puutarhansa.

Rainy day.Keskiviikko 31.05.2006 22:52

It's raining,
again.
I'm sitting in the kitchen,
and drinking tea.
Just sitting,
and watching out.
When the rain looks like
litlle dancing fairyes.
Just a raining day,
with a vanillatea without sugar.>

masennuksestaKeskiviikko 24.05.2006 13:05

Jalat väsyy,
istun maahan,
muut eivät huomaa.
He jatkavat matkaansa.
En saa enään heitä kiinni,
jalkani eivät kanna.
En voi huutaa,
ääneni on poissa.
Kumpa joku noista ihmisistä huomaisi,
että olen jäänyt jälkeen,
etten jaksa enään yksin.
Ottaisi minut syliinsä,
kantaisi kotiin.
Mutta kukaan ei huomaa.
Lopulta en enään näe heitä.
Olen yksin,
istun kivellä,
synkän metsän laidassa,
ja pimeys laskeutuu..
- Vanhemmat »