IRC-Galleria

niin kovin kaunista
valo leikkii hiuksilla
ja meren suolasta
vielä jälkiä iholla

minä tiedän että kauneus saattaa järjen sumentaa
eikä jalat kanna pakoon vaikka kuinka komentaa

sinä katselit taivasta hetken ja sanoit ettei ne kaipaa meitä
tähän olis ihanaa nukahtaa
minä sormella kirjoitin selkääsi lauseen
ja toivoin että sen korvaani kuiskaat
ja hetkessä muun voin unohtaa
kuka tätä rantaa keinuttaa

hiekan seassa
katkenneita kaisloja
kuin valkokankaalla
tää hetki tuntuu aidolta

mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää
apua kun yö vaanii, iskee veistä, antaa selkään
toivon ettet menisi kun siivet kantaa
vaan jäisit vielä luokseni mun kotiluolaan
aamulla vaan uskoa koetellaan

nyt tahdon tietää, tietää kestääkö tää
tietää, että viereeni jäät

toista yötä vuokseni valvot, harsotat mun haavat
olen hädin tuskin tajuissani, yksin huolta kannat
pohdit itseksesi ja oot epävarma
ei laukku pysy pakattuna sattumalta
kuinka tän käy, lennätkö luotani pois

nyt tahdon tietää, tietää kestääkö tää
tietää, että viereeni jäät

pakatut laukut oven vieressä, kuinka tän käy?
ootko vain vieras mun elämässä, kuinka meidän käy?

mulla ei oo ketään muuta, jolta voisin pyytää
apua kun yö vaanii, iskee veistä, antaa selkään

Se kesä siis oli viimeinen
ja me tiedettiin: se loppuu
Niin verivala tehtiin
Ja sormenpäihin kun pistettiin
se sattui, sattui
Räkänokat rannoilla roikuttiin
Soramontuille pyöräiltiin aina
Hiekka meni suuhun
ja silmiin, silmiin
Ja housunlahkeet täyttyi siitä

Pitää sanoo: "Soitellaan!"
Niin tehdään.
Mut ei silti kuitenkaan.

Marketissa uikkari keltainen
Sinä autoit mua, kun pöllin sen
Koiranputket heinällä täytettiin
Poltettiin
Mä yskin, yskin
Kesä meni äkkiä kuitenkin
Vähän itkin kai, kun pakkailin
Minä menin viimeisen kuorman kanssa
Sä heilutit
Mä katsoin, katsoin

Syksyllä en tuu enää kouluun
Kirjoitan "hei hei" luokan tauluun

Maailman piirtäjät.
Älkää piirtäkö maailmaa kokonaan,
antakaa jokaisen piirtää itse oma puutarhansa.

It's raining,
again.
I'm sitting in the kitchen,
and drinking tea.
Just sitting,
and watching out.
When the rain looks like
litlle dancing fairyes.
Just a raining day,
with a vanillatea without sugar.>

Jalat väsyy,
istun maahan,
muut eivät huomaa.
He jatkavat matkaansa.
En saa enään heitä kiinni,
jalkani eivät kanna.
En voi huutaa,
ääneni on poissa.
Kumpa joku noista ihmisistä huomaisi,
että olen jäänyt jälkeen,
etten jaksa enään yksin.
Ottaisi minut syliinsä,
kantaisi kotiin.
Mutta kukaan ei huomaa.
Lopulta en enään näe heitä.
Olen yksin,
istun kivellä,
synkän metsän laidassa,
ja pimeys laskeutuu..