IRC-Galleria

Jokainen suree joskus. Toiset enemmän ja useammin, mutta kaikki omalla tavallaan. Toisille suru on arkipäivää ja jatkuvasti lähellä. Onnelliset se kiertää. Tähdet ei osu kaikille samalle kohtaa eikä niiden paikkaa voi jälkikäteen muuttaa. Pitää vaan elää sen mukaan mitä vastaan tulee.. Vaikka se tuntuu pahalle niin suruakin oppii sietämään. Joskus. Aina, kun se iskee tajuntaan, se tuntuu pahalle ja satuttaa, mutta joka kerran siitä selviää helpommin ja nopeammin. Sietokyky kasvaa. Se vain täytyy muistaa ettei surun saa antaa alistaa. Silloin se vie lopullisesti mukanaan eikä siitä pimeydestä jaksa enää nousta.