IRC-Galleria

Edellinen kirjoitus täsmää paremmin kun ikinä mikään... Viikonloppuna tapahtui jänniä juttuja. Ihan positiivista, kait.

Elämä on sekavaa eikä se näköjään ihan aina potki päähän niin vitusti.

koska silloin juuri tekee aina kaiken mitä ei koskaan pitänyt tehdä... Viisasta.

Tapa minut jos et muuten kiinni saa
Varjooni juuttunut
Vaikka ruoskit minut aina uudestaan
Varjooni juuttunut
Et saa mua tahtoos taipumaan,
vertani suussasi maistumaan
Pidä kiinni siitä mitä et koskaan saa

Pelkoa, sairautta kun kerta on liikaa

Ei tunnetta minussa ja kosketus tappaa

Valon tiellä mustempaa kuin tiedettiin

Paha sisällä, montako kertaa kuolemme vielä

Ennenkuin löytää takaisin

Matkojen päässä puhtaalta tieltä

Hymyillen petän itsenikin

Kuoren alla inhoa kun saarretaan nurkkaan

Alaston ja valmiina ottamaan vastaan

Kun kerta toisensa jälkeen kaatuu kuitenkin

Oli se saatana ja sen kyllä huomaa... =)

Kun kaikki on mustaa tarpeeksi kauan, on jossain vaiheessa pakko alkaa kirkastua. Valkosta ei mun elämästä tule koskaan milloinkaan, ajattelen liikaa että sellainen olisi mahdollista. Mut harmaakin on ihan jees toisinaan. Mutta jos jaksais vaan luottaa siihen, että jokaisella tulevalla päivällä on mahdollisuus olla edellistä kirkkaampi..

I walk a lonely road. The only one that I have ever known.
Don't know where it goes. But it's home to me and I walk alone

I walk this empty street on the Boulevard of Broken Dreams.
Where the city sleeps and I'm the only one and I walk alone..

vaikka en uunnavuonna tehnytkään valtavia lupauksia, niin huomasin tuossa jälkikäteen niitä suurella uholla huutelevani...

Mut tavote ois olla rantakunnossa kesällä.. Sitä ei tosin tiedä, että missä muodossa se sixpack sillon esiintyy. =)

ja mitään en luvannut, en itselleni enkä kenellekään muulle. Ei kannata luvata mitään, sillä riski ettei voi niitä pitää on liian suuri.