IRC-Galleria

Kaamos-Tottitupalainen on hyvässä kunnossa. Ja oli taas niin iloinen kun kävin sitä katsomassa. En olisi millään malttanut lähteä pois, kun se jäi ovelle surkeana katselemaan.
Minä sitten rakastan sitä karvapalloa.

Toivottavasti saadaan tänne Heinooseenkin oma Kaamos.

Viikonlopun univelat on kuitattu 12 tunnin yöunilla. Se aina kostautuu sillä, että ei koko päivänä saa itseä kunnolla hereille. Autosta on TAAS kumi puhki, veronpalautuksesta ei toivoakaan, mätkyjä toistasataa. Silti, kovin on hyvä mieli, on se kuitenkin vapaapäivä.

Se tarkoittaa, että sima on valmista! Ja se tarkoittaa, että saan platkuttaa kolme litraa sokerilientä, joka maistuu niin hyvälle ainoastaan siksi, että sitä saa vain kerran vuodessa.

Se ei soi, muutaku silloin tällöin, ja niilläkin kerroilla soittoääni on satunnaisesti arvottu. Myöskään herätyskelloon ei voi luottaa. Tänään aamulla puhelin sitten tietysti päätti soida, samoin kun ovikello. Eli se sitten niistä unista. Tässä on ehditty Arskan ja Matin kanssa jo käsitellä kahvipöydässä Vartiotornin ja Herätkää -lehden artikkelit, ja ihan Raamattua apuna käyttäen. Arska joutui jopa vähän rauhoittelemaan meitä, kun me tapeltiin Matin kanssa Vartiotornista niin paljon, että se lopulta repesi. Minusta se vaan menee liian pitkälle, kun aletaan etsiä Raamatusta kohtia, jotka kieltäisivät kristityiltä kahvinjuonnin. Ja niin taas uskonnon vuoksi syttyi yksi sota.

Olisikohan muuten äidillä vielä tallella se minun vanha muumiherätyskello..

"Tiitititiititiittitiitii tiitititiititiittitiitii, Herätys, on kiva päivä tänään, herää jo!"


Tipsukin on alkanut heti julkisuuteen päästyään saada tappouhkauksia. Ja mun lihavalla Malamuutilla on nivelrikko. Mun rakkaimmilla on asiat vähän huonosti.. Onneksi Malis sai kunnon lääkkeet ja Tipsu on täällä mun suojeluksessa.

Campari tosiaan huuhteli tiskivedet pois mun aivoista.. Nyt on taas paljon helpompi ajatella. Taitaa olla jumalten juomaa, on se niin ihmeellistä ainetta. Parasta siinä on se, että tiedän voivani aamulla (tai "aamulla") juoda sitä aamupalaksi ilman minkäänlaista ällötystä. Samasta pullosta sekä illan punsit, että aamun krapulajuomat!! Onko moista ennen nähty..?!

Kahdeksan tunnin tiskivuoron jälkeen on pakko yrittää huuhdella pää kuivalla omenasiiderillä ja campari-tuoremehulla.

Jos Jeesus olisi tiennyt Campari-tuoremehusta, ei ne olisi siellä viiniä litkineet. Mustakin saisi kai melkoisen aktiivisen kirkossakävijän, jos Jeesuksen verenä juotettaisiin Camparia. Ja nyt kun tätä oikein lähdettiin miettimään, niin öylätitkin saisi vaihtaa vaikka niihin Pyymäen ihaniin vadelma-marenkileivoksiin, mitä nyt sitten ikinä ovatkaan nimeltään..

Menin töihin, pomoni tuli vastaan keittiön ovella. Tervehdysten jälkeen pomon katse kiinnittyi tisseihini, ja hän tokaisi muina miehinä "vau, noihan on niin kivat, että ne vois vaikka syödä!" Järkytys oli niin suuri, että en osannut vastata mitään, vaan tuijotin pomoani hölmistyneenä. Sekunnin liian pitkään tuijotettuani onneksi itse tajusin, että pomoni puhui kokkitakkini pyöreistä, punaisista napeista, jotka kieltämättä näyttävät hieman hedelmänaperokarkeilta. Naama punaisena sitten sönkkäsin "eiksookkinkivat", ja jatkoin matkaani keittiöön.

Kerrankin saa olla iloinen siitä, että sitä sanottavaa ei sillä hetkellä löytynyt. Olisi ollut melkoisen noloa alkaa piipittää työpaikka-ahdistelusta, kun toinen hyvää hyvyyttään kehuu työpukusi nappeja.. Pomonikin varmasti tajusi tilanteen vasta tuijotuksestani, jos siitäkään..

Vaikka täällä nyt on jo melkein vuosi asuttu, en ole vieläkään tähän meinikiin tottunut.. Naapurin maailmanparantajamummo tekee ulkona pihatöitään, luultavasti siivoaa myös meidän autokatoksen ja pesee postilaatikon. Ja jossakin vaiheessa, vai tekeeköhän sen useasti päivässä, se tarkastaa mitä kukakin on vienyt roskalaatikkoon. Jos sieltä löytyy jotain sinne kuulumatonta (esimerkiksi Lidlin niitä sinisiä vesipulloja, joissa ihan SELVÄSTI on merkinnät siitä että ne on roskiskamaa), se kyllä varmasti ottaa selville, kuka ne sinne on heittänyt.

Eräänä sunnuntaiaamuna ovikello soi ehkä joskus kymmenen aikaan. Koska asumme sen verran syrjässä, meillä ei yleensä käy vieraita etukäteen ilmoittamatta, joten ensimmäinen oletus oli että meidän porukat tulee kiusaamaan mua, tietäen että olen.. Noh, siinä kunnossa kun sunnuntaiaamuna, lauantai-illan jälkeen nyt ollaan. Niinpä järkytys oli melkoinen, kun yllämainittu roskismummo seistä könötti kynnyksellä. Ensimmäiseksi mieleen tuli, että joku naapuri on varmaan kuollut, mutta mummeli ojentaakin Aamulehteä. "Kun ette itse vielä ollut sitä hakenut, niin ajattelin tuoda sen teille". Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen.. Kiitin niin kauniisti kuin sillä hetkellä osasin, ja vedin oven kiinni. Kesti hieman aikaa ymmärtää, mitä juuri oli tapahtunut. SIIS APUA! Kuvittelikohan tehneensä hyvänkin teon. Kuka "ventovieras" nyt menee toisten postilaatikkoon ja kiikuttaa Aamulehden, joka useimpina viikonloppuaamuina unohtuu muutenkin laatikkoon koko päiväksi, ovelle asti!?!?

Eikö se riitä, että kesäaamuina heräät lehmien ammuntaan, kämppä on täynnä kärpäsiä, ja kun astut ulos ovesta, niin wou sitä naapurin navetan hajua!? Maaseudun "rauha" on ihan yliarvostettua.

Sarjassamme aliarvostettuja pelkoja.. Voiko olla mitään hirveämpää, kuin ajaa tukkirekan perässä?!
Siis kun yksi tukki lähtee vyörymään sieltä alas, tulee tuulilasista sisään ja murskaa pään. Ei naurata.

Niinpä tänäänkin sain taas ajella itku kurkussa sellaisen rekan perässä, heleveetti soikoon.

Taisi olla joku Final Destination -leffa, missä kävi juuri niin. Tätyy ehkä lopettaa leffojen katselu.