IRC-Galleria

Miksi valmisruuasta ei edes yritetä tehdä samanmakuista kuin kotitekoisesta? Ja miksi helvetissä rasvassa uitetut, valmiissa kastikkeessa lilluvat joko pakasteesta otetut tai säilöntäaineilla lääpityt ruuat on ihmisten mielestä niin hyviä, että niistä ollaan valmiita maksamaan oikein kunnon hinta? Se riittää, kun ruoka näyttää hyvältä, ja kun listalla se on vielä á la cartea, niin senhän täytyy olla juhlaruokaa!! Jos se ruoka on niiiin mainiota ja raaka-aineetkin niiin laadukkaita, miten vielä työntekijöiden palkan ja kiinteiden kulujen jälkeen kate on silti joku 65%??
Menee hermot.

Juu. Ei tässä muuta.

Mä sitten vihaan sitä. Ainoastaan tosi hyvien ystävien kanssa on mukava puhua puhelimessa. Useimmiten kun puhelin soi enkä tunnista numeroa, jätän vastaamatta. Olen liian huono sanomaan ei puhelinmyyjille, ja liian huono sanomaan ei kenellekkään joka tahtoo minusta jotain.
Olen jopa huonompi valehtelemaan puhelimessa kuin kasvotusten. Onneksi puhelimeen ei ole pakko vastata.

Mutta sitten tuleekin niitä tilanteita, kun on pakko soittaa. Ajan lääkäriin tai kampaajalle vielä uskaltaa ihan hyvin varata, ja töissä puhelimessa puhuminen on helppoa kuin mikä. Mutta kun joutuu soittamaan puhelun, jossa kertoo lähes vieraalle ihmiselle huonoja uutisia, eikä yhtään tiedä, miten tämä suhtautuu, niin tilanne on minulle pahin mahdollinen. Vaikka miten yritän järkeistää asian niin, ettei keskustelukumppanini pääse mitenkään hyökkäämään kimppuuni puhelimen kautta, niin ei auta. Paljon mielummin tapaisin kyseisen ihmisen jossain, ja antaisin hänen kuristaa minut.

Onkohan tällaiselle ongelmalle oikein joku nimitys? Puhelimessapuhumiskammo..?

Noh, niinkuin yleensä, tälläkin kerralla tällainen puhelu sujui kivuttomasti, toisessa päässä asia otettiin hyvin vastaan ja ymmärrettiin. En muista ainuttakaan sellaista puhelua, josta olisi todella jäänyt huono mieli. Luulisi siis minunkin oppivan, ettei kannata pelätä puhelimessa puhumista..?

Kerrankin uskalsin tehdä jotain sellasta, mitä oon aina itelleni jankannu että pitää tehdä. Vaihdoin työstä huonompipalkkaiseen, mutta sellaiseen mistä tiedän pitäväni sata kertaa enemmän! Oon niin ylpee itsestäni, oon jo niin innoissani siitä kun työharjoittelu loppuu ja pääsee töihin. Kesä on pelastettu. Onnitelkaa.

Kaamos-Tottitupalainen on hyvässä kunnossa. Ja oli taas niin iloinen kun kävin sitä katsomassa. En olisi millään malttanut lähteä pois, kun se jäi ovelle surkeana katselemaan.
Minä sitten rakastan sitä karvapalloa.

Toivottavasti saadaan tänne Heinooseenkin oma Kaamos.

Viikonlopun univelat on kuitattu 12 tunnin yöunilla. Se aina kostautuu sillä, että ei koko päivänä saa itseä kunnolla hereille. Autosta on TAAS kumi puhki, veronpalautuksesta ei toivoakaan, mätkyjä toistasataa. Silti, kovin on hyvä mieli, on se kuitenkin vapaapäivä.

Se tarkoittaa, että sima on valmista! Ja se tarkoittaa, että saan platkuttaa kolme litraa sokerilientä, joka maistuu niin hyvälle ainoastaan siksi, että sitä saa vain kerran vuodessa.

Se ei soi, muutaku silloin tällöin, ja niilläkin kerroilla soittoääni on satunnaisesti arvottu. Myöskään herätyskelloon ei voi luottaa. Tänään aamulla puhelin sitten tietysti päätti soida, samoin kun ovikello. Eli se sitten niistä unista. Tässä on ehditty Arskan ja Matin kanssa jo käsitellä kahvipöydässä Vartiotornin ja Herätkää -lehden artikkelit, ja ihan Raamattua apuna käyttäen. Arska joutui jopa vähän rauhoittelemaan meitä, kun me tapeltiin Matin kanssa Vartiotornista niin paljon, että se lopulta repesi. Minusta se vaan menee liian pitkälle, kun aletaan etsiä Raamatusta kohtia, jotka kieltäisivät kristityiltä kahvinjuonnin. Ja niin taas uskonnon vuoksi syttyi yksi sota.

Olisikohan muuten äidillä vielä tallella se minun vanha muumiherätyskello..

"Tiitititiititiittitiitii tiitititiititiittitiitii, Herätys, on kiva päivä tänään, herää jo!"


Tipsukin on alkanut heti julkisuuteen päästyään saada tappouhkauksia. Ja mun lihavalla Malamuutilla on nivelrikko. Mun rakkaimmilla on asiat vähän huonosti.. Onneksi Malis sai kunnon lääkkeet ja Tipsu on täällä mun suojeluksessa.

Campari tosiaan huuhteli tiskivedet pois mun aivoista.. Nyt on taas paljon helpompi ajatella. Taitaa olla jumalten juomaa, on se niin ihmeellistä ainetta. Parasta siinä on se, että tiedän voivani aamulla (tai "aamulla") juoda sitä aamupalaksi ilman minkäänlaista ällötystä. Samasta pullosta sekä illan punsit, että aamun krapulajuomat!! Onko moista ennen nähty..?!

Kahdeksan tunnin tiskivuoron jälkeen on pakko yrittää huuhdella pää kuivalla omenasiiderillä ja campari-tuoremehulla.

Jos Jeesus olisi tiennyt Campari-tuoremehusta, ei ne olisi siellä viiniä litkineet. Mustakin saisi kai melkoisen aktiivisen kirkossakävijän, jos Jeesuksen verenä juotettaisiin Camparia. Ja nyt kun tätä oikein lähdettiin miettimään, niin öylätitkin saisi vaihtaa vaikka niihin Pyymäen ihaniin vadelma-marenkileivoksiin, mitä nyt sitten ikinä ovatkaan nimeltään..

Menin töihin, pomoni tuli vastaan keittiön ovella. Tervehdysten jälkeen pomon katse kiinnittyi tisseihini, ja hän tokaisi muina miehinä "vau, noihan on niin kivat, että ne vois vaikka syödä!" Järkytys oli niin suuri, että en osannut vastata mitään, vaan tuijotin pomoani hölmistyneenä. Sekunnin liian pitkään tuijotettuani onneksi itse tajusin, että pomoni puhui kokkitakkini pyöreistä, punaisista napeista, jotka kieltämättä näyttävät hieman hedelmänaperokarkeilta. Naama punaisena sitten sönkkäsin "eiksookkinkivat", ja jatkoin matkaani keittiöön.

Kerrankin saa olla iloinen siitä, että sitä sanottavaa ei sillä hetkellä löytynyt. Olisi ollut melkoisen noloa alkaa piipittää työpaikka-ahdistelusta, kun toinen hyvää hyvyyttään kehuu työpukusi nappeja.. Pomonikin varmasti tajusi tilanteen vasta tuijotuksestani, jos siitäkään..