IRC-Galleria

Tuntuu, että se oli aivan äsken.

Edessäni monta valmiiksikirjoitettua paperia.
Jotta en takeltelisi, kun ollaan radiossa.

Edessä mikrofoni, joka kuulee kaiken.
Lukuisten laitteiden valot, jotka tarkkailevat jokaista hengityksen puolikastakin.
Sammakolla suorituspaineita, sillä haave omasta radio-ohjelmasta oli toteutunut.

En minä niitä papereita loppujen lopuksi edes lukenut.
Olin valmistellut ohjelmaa niin kauan, että muistin ulkoa, mitä halusin sanoa.


Nyt on takana 60. ohjelmaa (jos tarkkoja ollaan, niin se 60. tulee ensi viikolla täyteen, mutta emme voi olla aivan tarkkoja, koska tarkkaa lukumäärää ei ole saatavilla).

Olenko oppinut jotain?
Olenko voinut jakaa jotain maailmalle?
Onko Synteesi sellainen kun haluan sen olevan?


Ei kovin yksiselitteisiä kysymyksiä, mutta pulpahtavat näin merkkipäivän aattona mieleen yön hiljaisina tunteina.
Kissakaan ei enää kuorsaa.

Kyyninen minä voisi sanoa, ettei mitään ole opittu.
Kyyninen minä voisi sanoa, ettei visio ole toteutunut.
Synteesi ei ole mahtava monimedia, vieläkään.

En toisaalta kaipaa sellaista suuruttaa kun vielä muutama vuosi sitten.
Minulla on vainu miten ilmiöitä synnytetään, mutta plääh.. en jaksa.

Tykkään lukea runoja sohvalla ja tykkään myös kuunnella itse lukemiani runoja :)


Olen oppinut, ettei tekniikkaan voi luottaa ja ehkä olen löytänyn jonkinlaisen kompromissin loputtoman hiomisen suon ja hätiköidyn hutiloimisen välimaastosta.

Ja niin usein joku tulee kertomaan vilpittömän innostunut ilme kasvoilla; "pidin ohjelmastasi".

KAi minun on sitten syytä ainakin jatkaa :-D


P.S.

Multa saa pyydettäessä minkä vaan Synteesin jakson.
Mut en mä viitti laittaa näin isoon mediaan mitää linkkejä...