IRC-Galleria

Sattu Salon kirjastossa oleen tyrkyllä tollanen kirja ja ihmettelin, etten aikasemmin ollut lukenut.. no en mä nyt tosin kovin montaa muutakaan klassikkoa ole lukenu.
Alkuperäinen laitos siis Rebel Code.

Ehdoton kirjasuositukseni. Todistaa vapaan ohjelmisto(talouden) syntytarinan kautta yhden merkittävän keinon vaikuttaa yhteiskuntaan ja ennen kaikkea konkretisoi, miten isojen (ohjelmisto)yhtiöiden yksinvaltius ei ole mikään luonnonlaki, joka pitäisi hyväksyä ainoana mahdollisuutena.

Kirja sopii myös muille kuin vapaasta lähdekoodista kiinnostuneille. Toimii myös jännärin omaisena ja on väliin hyvinkin vauhdikas.
Rehellisyyden nimissä sortuu ajoittain amerikkalaiseen perisyntiin; toistoon. Välillä myös tuntuu, että kirjoittaja on unohtanut tiivistää tekstiä, mutta nämä seikat eivät kuitenkaan pilanneet minun nautintoa.

Nousi heti nk. sivistykselliseen peruskirjastooni Maailma yhtiöiden vallassa -opuksen viereen.

Aikansa kaikella.

Aina oma koti yllättää hyvillä viboillaan. Olen saanut sen verran tarpeeksi autoilusta tällä erää, että juna kuin juna, niin siitä saa kiksejä. Harmittaa vaan, että matka on niin lyhyt (1h). Loppumatka hurahtaa sitten peuroja väistellen. Ja niitä muuten piisaa täällä päin.

Nyt on oma pieni radiolähetin, jolla voi lähettää naapuriin omaa ohjelmaa tai sitten nettiradiota. Väitän, että olemme kauimpana olevat ihmiset, jotka kuuntelevat Radio Helsinkiä FM-radiosta.

Tulee mieleen piraattiradioasema, jota pidimme Ruoholahdessa lukioikäisenä.

Tänään tulee muuten pitkästä aikaa huippukiintoisa ohjelma Synteesiltä.
Vieras päätyi heti suosikkieni joukkoon.


Rauhaa ja rakkautta ihan kaikille.

Taas sen koin. Yritin leikkiä softasynilla ja saada jotain aikaan, mutta sitten palasin vanhaan kunnon Roland JV-1080:n kimppuun kera Acidin ja virta vei mennessään.

Olispa siistiä vaan tehdä musaa päivät pitkät, mutta enpä ole elämääni silleen vielä saanut järjestettyä, että se oikeesti onnistuis.

Ehkä sitten joskus...


Joka tapauksessa nyt on selkeä visio ton kipaleen suhteen ja pakko myöntää - siitä tulee melko poppista.

Arraukset kuntoon ja laulu sisään, niin pääsee miksaamaan loppuun.
Ja ehkä otan jonkun minua paremman soittamaan piano-osuudet.

Toki linkkaan sen sitten tänne, kun hetki koittaa.


P.S.

Kyl mä annan softasynille viel mahdollisuuden, mutta eka pitää saada pätevämpää rautaa

Olipa taas vänskää saada luuri, jossa on kamera, ämpärisoitin ja ssh. Elämä on taas raiteillaan.

Haravoin lehtiä tuntitolkulla, mutta niitä tuntuu olevan loputtomasti.
Sitä arvostaa hyötyliikuntaa, kun se on ilmaista ja näkee koko ajan tuloksen.

Tympäännyin taas softasyniin ja palasin rakkaiden Rolandien kimppuun.

Kaunista päivän jatkoa kaikille lukijoille :-D

P.S. Tulossa taas mielenkiintoinen synteesi.. kandee kuunnella.

Lienee monen muunkin päiväkirjan aihe, mutta siitä ehtii joka vuosi kulua niin pitkä aika, että kyllä se aina ilostuttaa.

Täällä landella se ei edes sula samalla tavalla pois, vaan jää heijastamaan valoa ja lisää kovin kaivattuja luxeja (etenkin ku sammakkokattolamppuni hajos mystisesti).

Kyllä töitä on niin paljon kivempi tehdä hirsimökissä kun noissa lasihökötyksissä, joissa eläminenkin maksaa. Tässä pieni kuluvertailu:

Ennen Nyt
vuokra 800e 80e
lounas 8e 0,8e
kahvi 1,6e 0,16e
vesi 15 e /kk 0 e /kk

ja sit paljon sitä priceless -osastoa.

Tosta voi kuunnella jotain miettteitä http://www.kulma.net/synteesi/synteesis.mp3

Olen onnistunut pysymään vuoden 2004 talven jälkeen terveenä, mutta ruokamyrkytyksiä on vaikea välttää, jos ei ole tosi tarkkana.

Täällä maalla ilmeisesti soijapohjaisten tuotteiden käyttö on niin friikkiä, et olen jokaisesta kylän (Perniö) kaupasta kantanut jotain vanhentunutta.

Pitää siis jatkossa muistaa katsoa kassall jo kaikki päiväykset. Ehkä sitä on vaan liian tottunut luottamaan, että joku kaupassa tekee tuon puolestani.

Kylmyys on y asia, mutta puuta saa kantaa sisään poltettavaksi ihan urakalla. Sitten kun talo on lämmin, niin se pysyykin aika pitkään sellaisena.

Syksyn jatkoa kaikille lukijoille.

Blogaaminen ei ole itselleni lainkaan uusi käsite. En vain kuulu niihin, jotka jaksaisivat tehdä mitään päivästä toiseen. Tätä saittia kun kuitenkin seuraan jo työni puolesta sen verran usein, lienee tämä sittenkin luontevin paikka myös blogille.

Päivä on alkanut nykyelämälleni varsin tyypillisesti. Haetaan puut, aletaan lämmittää taloa, ruokitaan kissa ja sitten keitetään aamupuuro.

Niin.. tai ihan ekaksi tarkistetaan, että kaikki rakkaat lampaat määkivät onnellisena (palvelimet ovat pystyssä ja verkossa).


Niitä ihan oikeita lampaitakin taidan saada ensi kesänä.

Nyt täytyy taas mennä lisäämään puita pesään...