Siiveniskuja
Kerran linnunpoika kämmenelläni
auringonlasku ja kaupungin humina.
Silloin tahdoin rakastaa ja käsilläni
suojella särkyvää.
Tahdoin nähdä katseen kohoavan
kuulla siiveniskut kuuta vasten.
Tahdoin tanssia auringonnousun
humaltua vapaudesta
hymyillä tuntemattomille.
Tahdoin pysäyttää ajan filmille
hypätä kalliolta
soittaa klarinettia.
Tahdoin tarjota olkapään
teetä ja sympatiaa
kanelin katkuisen suudelman.
Tahdoin ratkoa solmut
viedä katseista pois kivun ja vihan.
Halusin maailman
"TÄSSÄ JA NYT!"
sitten muistin:
Olen vain linnunpoika
sinun kämmenelläsi.