Varjot leikkivät loimuavan tulen äärellä.
Ne eivät pelkää pimeää.
Varjot ovat pieni pala pimeyttä. Kaikilla on varjo.
Varjo on sinun pimeä puolesi. Siinä kuvastuu kaikki pahuutesi.
Mitä mustempi on varjo, sitä enemmän paha ihminen.
Varjot voivat olla pieniä lapsia temmeltämässä syysmetsässä, ne voivat olla henkiä ulvomassa yötuulen mukana.
Varjot voivat olla minkälaisia vain. Ne voivat olla hyviäkin. Varjo voi auttaa sinua kiperän tilanteen tullen, se voi piilottaa sinut, kätkeä sinut saalistajalta.
Mutta se voi myös paljastaa piilosi, kuiskia korvaasi asioita, joista ei ole hyötyä sinulle, eikä muille. Se voi suostutella sinut väärälle polulle.
Maailmassa on paljon ihmisiä joilla on varjo, mutta vähän ihmisiä jotka osaavat hallita sitä.
Vain murto-osa maailman ihmisistä osaa Varjojen kielen, jonka avulla pystyisi muuttamaan maailmasta varjojen kodin.
Ehkä tämä on legendaa, ehkä ei, mutta sanotaan, että eräs oikein taitava Varjojen kielen taitaja, olisi luonut Varjodemonin, erittäin ovelan olennon, jonka kanssa voi matkata toisiin maailmoihin, ilman, että satuttaa itseään.
Sanotaan myös, että tämän ihmisen taidon riittivät luomaan sen, muttei kesyttämään sitä. Tämä ihminen olisikin halunnut tuhota luomuksensa, muttei enää pystynyt siihen. Nyt Varjodemoni makaa kesyttämättömänä jossain maan uumenissa, odottamassa seuraavaa uhriaan.