istun yksin hollannin kotona, haarlemissa.
mun olo on aika rauhottunut jotenkin.
eilen itkin itseni uneen. ikava oli sanoinkuvaamattoman suuri!
ne joita eniten rakastaa niiden kanssa eneiten tappelee. sen ma oon ymmartany.
voin sanoa etta valilla oon mustasukkainen mun ystavista. tuntuu etta mun paikka viedaan niiden sydamessa tan vuoden aikana.
musta tuntuu etta ne unohtaa mut. sita ajatellessa tulee tosi huono olo. tunnen sen olon just nyt mun kurkussa. se on musta patti joka ei irtoa muulla kun kyyneleita vuodattamalla.
enka halua itkea nyt. ei en tosiaankaan halua. se helpottais kyl oloa paljon.
noo. asiasta kuuuseen.
tapaan tanaan suomalaisen tyton. tuttavaperheen uusi aupair.nimittain.
on ihana tutustua uuteen ihmiseen. ja talla hetkella se tuntuu viela mukavammalta kun taa tytto on supi suomalainen. haah. pitaa menna suihkuun ja olla fresh. hahah:D.
voi veitsi. kello on jo noin paljon enka oo saanu mtn aikaiseksi :E
ma haluaisin miehen.
ps. annu. me varmaan joudutaan leikkimaan viela viiskymppisinakin sita leikkia mita leikittiin pienena, se oma mies ja pari lasta . muistatko :D?hahah. :E