IRC-Galleria

gaktus

gaktus

Before Ashes There´s Fire

Alas liukumäkeä ja sadettaKeskiviikko 24.05.2006 04:47


Nykyään tulee kyllä kirjoitettua paljon harvemmin... Viikonloppu oli kyllä vähän hassu... En kyllä aavistanut mitä illasta tulisi, kun menin moikkaamaan täti- Monikaa ja Symppistä Public Corneriin perjantaina työpäivän jälkeen. Siellä oli lisäksi myös Harry Morrison ja Poju.

Olin päässyt vasta yhdeltä töistä ja Public menikin kiinni ennenkuin edes pääsin tilaamaan cokista. Marilyn saapui paikalle ja jatkettiin matkaa uuteen Aleen. Marilyn oli juuri tullut autolla Hämeenlinnasta Tomaattia tomaattia -festareilta ja halusi "vetää perseet", mutta kuski tarvittiin. Mulla ei ollu mitään aikomusta juoda eikä mennä kotiin joten olin siihen juuri sopiva.

Alekin seuras Publicin esimerkkiä ja suunnattiin Spudeen. Täti- Monika ja Symppis tosin ei tullu mukaan.... Hmmm...

Spudekin meni pian kiinni. Ilta tuntui vielä turhan nuorelta joten kaikki neljä suunnistettiin Marilynin mamman luo pojat taakse tytöt eteen. Määränpäästä ei ollut mitään tietoa, mutta jotenkin kummasti eksyttiin Pyynikinrantaan. Marilyn vaihtoi mulle koko ajan vaihteita, loistavan ajotaitoni vuoksi. : )

Käveltiin rantaa kohti, juostiin kilpaa liukumäelle, kaikki neljä perätysten, pojat ensin. Poikien perseet vaan ei mahtunu liukumaan kunnolla mäkeä alas. Haa! Pelastusvene... Kipi kipi kipi... Ei kun vesille.

Jalkasaaresta käveli muutama ihminen. "Anteeksi, mutta onkohan tämä teidän vene"

Aluksi Marilyn halusi soutaa, mutta ei tilastaan johtuen oikein siinä onnistunut vaan soutu meni huopaamiseksi ja pyörimiseksi. Poju otti ohjat käsiin. Koko matka oli yhtä kikatusta ja hämmästelyä mihin ilta oli meidät taas vienyt. Marilynin mustat sukkahousut oli revennyt ja tunsin vastustamatonta tarvetta repäistä niitä lisää... Kräts!

Rantauduimme pienennäköiselle saarelle. Tutkittuamme huomasimme kuitenkin ettei se mikään pikkunen ollut . Se jatkui pitkittäin hyvän matkaa... Jos olisi ollut lippu niin olisimme nimenneet sen. Miksihän emme käyttäneet siihen Marilynin sukkshousuja.

Matka jatkui ja soudimme takas rantaan... Kukaan ei ollut hukkunut sillä välin. Ainakaan toivottavasti. Pakko oli laskea vielä alas liukumäkeä ja sitten takaisin autolle.

Vieläkään ei haluttu mennä nukkumaan, sillä me oltiin saatu loistava idea mennä Pyynikin näkötornille. Ongelmana vain oli että se aukeaisi yhdeksältä. Päätettiin mennä hakemaan Harry Morrisonilta kaljaa ja jatkoille Pojulle. Marilyn luonnollisesti ohjaili vaihteita, minä autoa.

Poju asui tosi mukavan näköisessä kerrostalossa Taka-Huhdissa. Marilyn huomasi heti ensimmäisenä Avara luonto - videot joita sit töllättiin. Sitten vuorossa oli Ice Age. Kello oli jo kahdeksan kun muistan viimeksi puhuneeni. Oltiin viimeisiä Marilynin kanssa hereillä. Harry Morrison kehräsi oikein somasti jo aikaisessa vaiheessa.

Meidän piti lähteä yhdeksäksi Pyynikin näkötornille. Kun heräsin kello oli jo puol yksitoista ja tv:stä pyöri Disney Channel ja Stich heräsi henkiin. "Voihan nenä! Tiikeri veljekset loppui jo."

Puol kahdentoista aikaan päästiin näkötornille: ilma oli pilvinen ja sateinen, joten maisema ei ollut loistossaan, mutta olin ihana katsella niin rakasta ja kaunista Tamperetta. Lähellä siinsi meidän pitkulainen saari. Ei jaksettu jonottaa alakerrassa joten mentiin juomaan aamukahvit Lahdesjärven ABC:lle. Nyt minä vaihdan vaihteet! Näpit irti... Enää ei naurata....

ABC:n jälkeen Marilyn astui rattiin ja haki Symppiksen ja täti-Monikan kyytiin ja heitti mut kotio.En juuri ehtinyt tehdä muutakuin käydä suihkussa, kun simahdin sängylle. Parin tunnin unen jälkeen tajusin että piti ehtiä yhdeksän bussiin. Olisi pitänyt pestä pyykkiä nukkumisen sijasta, sillä puhtaita housuja ei ollut. Revin siis äkkiä hameen päälleni ja pingoin hirveää kyytiä kohti linja-autoasemaa.

Viimeinen kerta kun liikun yksistäni hame päällä sillä Cumuluksen edestä lähti äijä kävelemään perääni huudellen jotain. Tex Mexin nurkalla tanssi mies säkkipillin tahtiin ja yhtäkkiä pomppas keskelle tietä pysäyttämään Hämeenkadun liikennettä viittoen minulle että tie on selvä. Autot kuitenkin vain kiersivät miehen ja jäin odotteleen kiltisti valojen vaihtumista. Vielä matkalla pysäkille sain kuunnella vislausta... Perkeleen hameet!

Bussiin päästyäni suuntana oli Valkeakoski. Asemalle päästyäni piti J:n tulla hakeen mut, mutta isukki oli vienyt auton pihasta. Odottelin jonkin aikaa linja-auton aseman edessä olevan Ärrän pihassa. Paikalle saapui viinalle haiseva ukko. " Ootko niinku näytillä tässä." Siis Jumalauta! Ettäs kehtaa. Ukko vielä jäi seisoskeleen siihen mun viereeni ja yritti vääntää jotain juttua. Olin kuulemma hänen tyttärensä näkönen ja kuulemma varsin hyvännäköinen. Pah! "Odota tässä käyn äkiiä hakemassa tupakkaa Ärrältä. Älä katoa." Enpä! Kipi kipi kipi

Olin nähnyt tutun ostoskeskuksen bussista, johon Isoveli oli mut aikasemmin tuonu ja jonka tiesin olevan oikeassa suunnassa Menin nojaileen seinään siinä ja katselin eutoja ja ihmisiä. Melkein jokainen miespuolinen kävi juttelemassa jotakin. "Missä sun vaattees on? Eikö sun oo kylmä? Mitä teet täällä yksin?" Ei. Ei ole kylmä ja odotan kyytiä.

KunJ rei ollut saanut kyytiä niin turhauduin ja lähdin kävelemään neuvojen perusteella. Oli jotenkin mukava kävellä vaikka tihuttikin. Ilmassa tuoksui kukkiva tuomi ja muutenkin ilta oli jotenkin mukava vaikka olikin ketuttanu. Perillä olin puol kahdentoista aikaan ja matkaa oli taitettu hyvän aikaa.... Tuli mieleen uusi vuosi!

Tv:stä katselin jotain leffaa ja kummastelin Suomen voittoa. Tampereen päässä tytöt oli seurueineen lähtenyt juhlistaan Lordin voittoa. Aamulla lähdin jo kymmenen yli kadentoista bussilla, Sinne sain sentäs kyydin. Jos olisin jäänyt pitemmäksi aikaa olisin joutunut taas käveleen. Ei kiitos.

Kotona olin valmistautunut menemään seitsemään töihin mutta puoli kuusi tajusinkin että työt alkoi jo kuudelta.Kipi kipi kipi.... Nukahdin sitten paikkaan mihin on hyvä nukahtaa. Aamulla en oikein tienny missä olin ja äiti ihmetteli kovasti kun tuli hakemaan, mut suunnitteleen lakkiaisia. En ees myöhästynyt. Aamulla en oikein tienny missä olin ja äiti ihmetteli kovasti kun tuli hakemaan, mut suunnitteleen lakkiaisia. Maanantaina myöhästyinkin 20min töistä, sillä olin nukahtanut. Onneksi Samaani soittiseitsemältä niin ei kukaan töistä soittanu perään. Se kuitattiin sillä että olin pidempään töissä.

Tänään Symppis kävi kääntymässä ja kävin palauttamassa Täti-Monikan kirjan Stalinin lehmät. Kannattaa lukea. Kävin myös katsastamassa Enkelin uuden kämpän syöden parhaat leipäni ikinä. Ihan kiva kämppä täytyy sanoa. H.:llekin annoin numeroni. Olihan se pitänyt jo viikn verran ilmoittaa... Tulee kuulemmma Suomeen kesällä... : )

Nyt on jotenkin väsynyt olo. Pitäisiköhän levätä. Salilla käyminen on jäänyt uuden ohjelman tultua sillä juuri ne jumpat joissa kävin on kesän tullen karsittu. Pitäisi herätä jo yhdeksältä hikoilemaan jos aikoisi mennä. Noh... Huomenna sitten on uusi päivä. Täytyy sanoa että ilta hommat käy raskaaksi.

"Kesä eikä mitään tekemistä"

Jahas ei kuulu mun kesään... Onhan se viimeinen teinikesä. Pitäähän tehdä kaikkia teinijuttuja, joista tää blogi on yks...

Hyvää yötä!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.