On oikeasti aika ihanaa, kun elämä kasvaa masussa. Aina välillä luulee tuntevansa sen liikkeet, mutta ei ole ihan varma , kun eihän ensi synnyttävän pitäisi vielä tuntea. Ehkä tiedän sitten kun tunnen. Näinä viikkoina kuitenkin. Kävin eilen neuvolassa kohtu on jo 18cm pitkä. Vähän suurempi kuin näille raskausviikoille. Todettiin ensimmäisen kerran, että peräti painoakin on tullut lisää. Nyt pitäisikin paino nousta kaikista hurjinta vauhtia ja hirveä määrä verta tulla lisää. Ei ihme, että on nälkä. Silti hemoglobiinit oli varsin hyvät. Ei siis tarvitse rauta lisiäkään. Ainoastaan D-vitamiinia joudun syömään, mutta eiköhän kaikkien pitäisi tähän vuoden aikaan.
En tiedä mikä siinäkin on, että kaikista eniten liikuttaa kuulla sydämen lyönnit ja istukan äänet. Ei se ultra, kun näkee lapsensa monitorilla vaan ne sydämen lyönnit. Se on jotenkin paljon konkreettisempaa kuin epämääräinen kuva. En malta odottaa kun tunnen pikkuisen myös.