IRC-Galleria

Tänään tuli lasku matkasta jolle lähdetään marraskuun 27. pv. Ihanaa päästä pois täältä johonkin lämpimään sukeltelemaan katteleen koralleja ja... öhöm... nähtävyyksiä.... Nyt jaksaakin tän harjoittelun ja työ taakan. onneks sairaanhoitajan työ ei olekaan niin raskasta tältä erää, kun olin ajatellun. Tää on sit mun ja petrin ihan eka yhteinen matka.... tästä tulee tosi ihanaa!

Voi vitsit... Nyt löyty kyl helmien helmi. En vaan tiedä, huvittaisko päästää tuota poikaa 30 vuoden velkavankeuteen. Kyl mä sitä sit alkaisin auttaan kun koulun saisin loppuun tai mennään naimisiin. Se on kyl sit niin täydellinen kämppä, josta ei oo mitään remontti huolia ja hintakin on mitä täydellisin ja puolessa välissä meidän koulu- ja työmatkaa, ihanalla idyllillä. Sitäpaitsi siinä on ihan oma kodinhoitohuone ja sauna. Kaks sisäänkäyntiä... Meidän on pakko saada se!

Ich willl....

Ja yhä ollaan lakossa, läl läs lää...

Vaikka perjantaina teki melkein mieli ryhtyä väkivaltaseks, ku teki mieli niin kovasti tupakkaa. En tainnu olla kovin hyvää seuraa. Nyt Tampereelle juhliin synttäreitä!

Yli 5 vkoa tupakkilakkoa menny....

Huomenna on pitkästä aikaa viikonloppu vapaata ja me lähdetään Turkuun erotiikkamessuille. On kyl ihan eri fiilis, kun jos ois ollu edelliset viikonloputkin samanlaista. Lähtee juhliin ihan eri fiiliksillä. Nään pitkästä aikaan Marin, jonka näkemisestä on ehtinyt jo vierähtää reilu vuosi. Toivottavasti ei taas ilta mee siihen, että koko ilta yritetään olla samassa paikassa, mutta onnistutaan aina katoamaan.

Vähän pelottaa tän mun tupakkilakon kanssa, kun on menny vasta kolme viikkoa ja nyt ois eka kerta, kun maistelee miestä hiukan vahvempaa. Noh... En oo aikasemminkaan tarvinnu tupakkaa, niin miks ihmeessä nyt sitä tarvisin.

Istuskelen koulun koneella, kun muistin ihan väärin koko päivän sisällön. Pitäisköhän mennä vaan suosiolla kotiin...?

Huomenna tulee viikko tupakkilakossa. En malta odottaa, että voin sanoa, että oon ollu viikon tupakkilakossa. Kun kuukaus on menny vois oikein mennä juhliin sitä. Pikku Karhukin innostui ku katteli vieressä. Se ihan mitään mulle sanomatta Alotti maanantaina tupakkilakon ja todella hyvin on pitäny. Nyt se haaveilee taulutelkkaria ja sehän ostetaan, mikäli lakko pitää kuukauden. Sille se on enemmän hatun noston paikka, ku tupakka tuntu olevan sille henki ja elämä.

Se mikä mua on ihmetyttäny eniten on ollu mun työkaverin asenne mun laastareiden käyttöä kohtaan. "Pitää olla vikaa päässä, jos luulee että ne auttaa". "Sä alotat vielä uudestaan tupakanpolton turhaan sitä lopetat" Muuten kaikki on ollu kannustavia, vaikka hiukan hymynkaretta on tullut, sillä oonhan vasta aika alkuvaiheessa ja on tätä ennenkin kokeiltu... Nyt vaan on laastarit apuna ja hyvältä näyttää... Pääsee miljoona kertaa paremmin tupakanhimokohtausten ohi.

Eilen käytiin katsomassa Pikku-Karhun isää sairaalassa. Kuukausi oli mennyt ilman polttamista ja juomista ja ei ollut edes halunnut polttaa. Hän on polttanu 37vuotta ja sillon iski tajuntaan oikein kunnolla mäkin haluun. Ms. Kovanaama ja Varaisoveljen sisko molemmat veti askin päivässä ja lopetti ennen Juhannusta. Ms.Kovanaama aloitti lähes samana päivänä kun minäkin tupakoinnin noin 7 vuotta sitten.

Mäkin haluun.

Mentiin ostaan laastareita. 21 laastarinpaketti maksoi 44e. Hui ku kallista lopettaa. Sit rupesin miettiin: Se on 2.10e/ laastari ja jos polttaisin n.10 tupakkaa päivässä ja polttaisin tehdasvalmisteista Mallua niin se on saman hintaista, sillä yks laastari kestää 24h. Niin moni on kehunu, että pakko oli kokeilla. Ajattelin kyllä, että en ota laastaria muuta kuin riskitilanteissa kuten baarissa, töissä ja noh ehkä maanantaina alkavana koulu päivänä. Eilisen siis olin ilman laastaria ja yö oli ihan hirveä. Oon tottunu just polttamaan iltaisin ja yöllä tuntu kun ei sais henkeä ja joutuis laittaan välit poikki todella rakkaan ja hyvän ystävän kanssa. Mökötin jostain ihan turhasta Pikku Karhullekin. Noh... On se kyllä totta, että olis ihan kiva jos se vähän tukis mua tässä asiassa. Jos ite oon lopettanu tupakan polton, niin ei musta oo odottaan ja katteleen ku toinen polttaa.

Noh... Kyl vähän tekee mieli polttaa, mutta ihan suht hyvin on menny. Joten kaikille tiedoks... Kun mun lähellä poltatte älkää antako mulle tupakkaa. Oon paljon iloisempi siitä, että kiellätte multa kuin että ootte avuliaita ja annatte tupakan.

Menin uusimaan pillerireseptini Pihlavan terveysasemalle ja olin saanut ajan "Karalle". No hänpä oli 20min myöhässä. Olin puhelimessa sanonut, että pitäisi tehdä papa-koe ja vaihtaa pillerimerkkiä. No kumpaakaan ei mies suostunut tekemään ja miksi edes naikkonen antoi ajan sille äijälle (tosin en olis sen sitä papaa antanut tehdäkään). Se uusi saman reseptin ja passitti ulos. Siitä valehtelematta 5min käynnistä pulitin 11e enkä saanut edes palvelua mitä halusin. Taitaa tämä neito siirtyä vallan yksityiselle.

Lisäksi lääkäri valehteli, että kaikki e-pilleri merkit on sentilleen saman hintaisia ja kun kysyin apteekista niin hän antoi listan jossa saattoi yhden laatan erona olla yli 5e. Puolessa vuodessa se tekee ison tehtävän.

Kun rupeaa miettimään tätä koko hommaan niin mihin ihmeeseen se raha menee valtiolta terveydenhuoltoon, kun terveyskeskuksessa nyhdetään tollanen raha viiden minuutin palvelusta. Mihin se raha oikein valtiolla meni; musteeseen kun kirjoitetaan resepti? Reseptipaperiin? Kertakäyttömukiin, josta join vettä aulassa odotellessa? Vai onko lääkärin ja vastaanottovirkailijan palkka muka niin kova että siitä täytyy ottaa 11e? Tai siivoojan, joka siivoo meidän kengänjäljet. Kyllä pitäisi saada terveyskeskuksissakin, sitä palvelua mitä asiakas haluaa. Muuten kohta käy niin, että terveyskeskusten "normaalit" ja helpot asiakkaat siirtyvät yksityisille ja kunnallisesta terveydenhuollosta muodostuu ns. köyhäinhoitoa (lainaten Miran ajatusta). Sitten kun minusta tulee sairaanhoitaja, en kyllä missään tapauksessa halua jäädä kunnalle töihin

20. päivä alkaa lukukausi tentillä. Sain lainattua ensimmäisen tenttikirjan ja se on nimeltään "Auttajan varjo". On se jännä miten nää kirjat laittaa ajattelemaan ja miettimään syntyjä ja syviä. Rupee miettimään ihan uudenlaisia asioita ja merkityksellisiä sekä merkityksettömiä seikkoja. Juuri alkukesästä nousi pieni sananharkka pääkaupunkiseudulla sattuneesta tapauksesta, jossa turvamies oli käynyt naisen hakkaajan päälle. Toinen sanoi, ihan oikein teki. Sellaisia täytyykin lyödä nyrkillä päähän. Eniten huolestutti, kun sen toisen ammattina oli myös turvamies.

Olen aina ollut sitä mieltä, ettei lain kuulu noudattaa luontoa vaan korjata se. Siksi mielestäni ei laissa tulisi pystyä langettamaan kuolemantuomiota ja kuka myöskään on tarpeeksi muiden yläpuolella päättämään elämästä ja kuolemasta. Mutta missä menee auttajan rooli? Onko ns. ammattiauttajalla oikeus päättää kuka saa apua ja kuka ei? Mitä jos en haluakaan hoitaa raiskaajaa tai insestiin syyllistynyttä äitiä? Ja mikäli jossain vaiheessa valmistun sairaanhoitajaksi niin autanko todella vanhusta, jos käännän hänet päivittäin, kun hän ei siihen itse pysty, kun sydänkäyrä näkyy, mutta ei lainkaan eloa kasvoissa. Ymmärtääkö hän edes.? Tai jos vuodesta toiseen päädyn vaihtamaan kehitysvammaisen vaipat tai nyppimään madot juopon vaatteista tavaten hänet yhä uudelleen ja uudelleen vastaanotolla.

Mikä kääntää siis sympatiat turvamiehen puoleen, joka hakkaa ja potkii maassa makaavaa miestä. Oli hän sitten vaimonhakkaaja tai ei. Turvamies on sen miehen yläpuolella. Jos mies tekisi vastarintaa tulisi aimo sakot. Äsh...! Vaikka mielestäni kaikki teoistaan huolimatta kaipaavat hoitoa, onko sairaanhoito se osa-alue, jossa ihmisiä autan. Pusken vaan lääkkeitä, pesen ja kohenna tyynyä. En itse edes usko lääkkeisiin, jos pystyn niin en kyllä niihin koske. Moni asia pystytään ehkäisemään lääkkeillä, mutta onko loppu kuitenkin enemmän ihmisen arvoinen ilman niitä.

On niin monta muuta asiaa, mitä olisin voinut tehdä, miksi olen väkisin valinnut tämän. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Haluan auttaa, mutta haluanko hoivata. Suurimpia intohimonkohteita koulussa on aina ollut matikka ja historia. Molempia pystyy käyttämään tälläkin alalla lääkelaskuissa ja vanhojen ihmisten ymmärtämisessä. En kai nyt kuitenkaan vanhusten kanssa töitä tekisi ja lääkkeitä en mielellään jakaisi. Psykiatrinen sairaanhoito olisi oikein kiinnostavaa ja varmasti antoisaa, mutta mielestäni onnenpillerit on hyvin vääräsuunta lääketieteelle.

Oon kuitenkin enemmän huolissani aidosti ilmastonmuutoksesta ja meidän nykyisen markkinatalouden kestämättömyydestä. Eihän mikään voi kasvaa ikuisesti ja siihenhän nykyinen hyvinvointimme perustuu, jossain tulee kyllä katto vastaan. Kyllä kaikki tulee romahtamaan ja sitten ihmetellään mitä tapahtui... Muistakaa kun ostatte asuntoja tingatkaa oikein kunnolla, sillä vaikka pyyntihinnoissa ei näy asuntojen hinnat on laskussa.

Ihme höpinöitä! Huomaa, että kello on jo paljon ja levottomia tulee mieleen. Toivottavasti kukaan ei lue tätä...

Jalat muussina, ranteessa jotain vikaa... Kunpa jo pikkuhiljaa sais töitä omalta alalta niin ois onnellinen.

Se mikä on elämässä epäreiluinta on tapa miten se päättyy. Elämä on itseasiassa yhtä helvettiä. Se vie suurimman osan ajastasi ja mitä saat kiitokseksi? Kuoleman! Onko se joku bonus vai mikä? Elämä pitäisi elää takaperin. Hoidetaan pahin tälli, eli kuolema pois alta heti alkuun. Tämän jälkeen siirrytään vanhainkotiin, josta sinut passitetaan pihalle koska olet liian nuori ja hyvänkuntoinen. Saat kultakellon ja aloitat työelämäsi korkeimmalta pallilta. Teet töitä 40 vuotta, kunnes aloitat riemukkaan opiskeluelämän. Kuntosi paranee kokoajan ja näytät päivä päivältä paremmalta. Ryyppäät ja riehut ja seksielämäsi on yhtä sekoilua valmistuessasi yläasteelle menemiseen. Käyt läpi ylä- ja ala-asteet jossa koulutehtävät helpottuvat vuosi vuodelta. Lopussa saat keltaisen tähden vihkoosi kun lasket 1+2 oikein. Olet lapsi ja elät viimeiset vuotesi ilman vastuuta leikkien, syöden ja nukkuen. Lopuksi kellut 9kk äidin vatsassa jonka jälkeen päätät elämäsi orgasmiin!