IRC-Galleria

Siitä on kuukaus jo kun muutin tänne omaan makuun Jumalan selän taakse. Pienenä uhosin äidille etten asu Suomessa muutakuin Tampereella tai Helsingissä, mutta kuinkas sitten kävikään. Vielä keväällä suunnittelin matkaa ulkomaille ja kaikkea tekemistä välivuodelle.

Nyt on käynyt niin, että asun Porissa n.15km keskustasta Pihlavassa ja elelen työttömänä opiskellen Satakunnan kesäyliopistossa Ravitsemustieteitä ja omasta mielestäni tilanteeni on oikein loistava.

Täällä Jumalan selän takana on Kallo, jossa ollaan monta kertaa käyty käyskentelemässä ja ihailemassa maisemia. Siellä kallion kupeessa on majakka ja oli meri millainen hyvänsä maisema on sanoin kuvaamaton. Kerran käytiin auringonlaskun aikaansiellä ja oli mukava painua toisen lämpimään syliin. Olen monta kertaa nähnyt auringonlaskun, mutta tässä oli jotain muutakin. Aurinko loisti hohtavana tulipallona ja sammui silmissä mereen. Heti auringon laskettua kalat pomppivat tyynen meren pintaan. Nyt viimeksi kun kävimme tuuli aivan valtavasti. Katselimme kauempaa kun aallot paiskoivat kalliota siellä missä olimme aikaisemmin olleet istumassa. Haluaisin nähdä millainen se paikka on kun oikein myrskyää.

Täältä on myös lyhyt matka Yyteriin rannalle ja kaikki mitä peruselämiseen tarvii ilman, että keskustaan asti tarvii mennä. Täällä on kolmekin kauppaa. Kaikkiin varmaan käy eri bonuskortit, lisäksi Ärrä, kaks kukkakauppaa ja valokuvausliike. Lisäks uimahalli ja kirjasto paljon lähempänä kotia kun Tampereella (ei taida olla edes sataa metriä) ja uimahallin yhteydessä on kuntosali ja takaa lähtee pururata. Yks päivä käytiin käppäilemässä usheilukentällä ja istuttiin katsomon portaille. Katsottiin kun pääskyset singahteli ärhäkästi räystään alle. Mentiin lähemmäksi kuuntelemaan ja sieltä kuului sirkutusta.

Eilen kun käytiin taas oli sirkutus loppunut, taitaa olla syksy tulossa. Ensi viikolla on jo synttarit ja sitten ryhdytään jo odottaan Joulua, sitten siinä samassa syssyssä vaihtuu vuosi ja ruvetaan talvipakkasten aikana odottaan innolla kesää...

Tulis jo perjantai. On jo ikävä Tampereelle ja ikävä ystäviäni. Vaikka täällä on hupaisaa saippuaoopperien tasoisia juonikuvioita, ei ne voita mun höppäniä frendejäni. Olis hauska taas kuunnella Täti-Monikan pilleri- ja proteiinijuttuja ja parasta on känniääliöiden toilailut. Edellis viikonloppuna käytiin Helsingissä, mutta mikään paikka maailmassa ei voita sitä, onhan se kotikaupunki ja oon ylpeä juuristani.

Tampere, here I come...