(Ensin alkuun lisäys eiliseen kohua herättäneeseen tekstiini: Exäni piti kyllä Nekusta ei vaan ymmärtänyt sen herkkää ja haavoittuvaista sielun elämää lisäksi hänelle vain sattui oleen vaikeuksia hillitä itseään.)
Todellakin... Nyt se on todistettu... Täällä liikkuu menninkäisiä....
Tänään tuli tehtyä matikan preli, joka meni odotettua paremmin. Harmittavana puolena vain oli se, että olisin todellakin voinut saada jonkin aivan mahtavan arvosanan, jos vain olisin noudattanut vaistoani ja lukenu pelkästään ne tehtävät mitkä ajattelin varmuudella, että tulevat enkä lukenut vain sieltä täältä. Sillä herran Jumala ne tulivat taas...
Mutta nyt on taas huomenna preli... Yllätys, yllätys ruotsin preli... Ainut vaan että hukkasin ruotsin kirjan ja vihonaikoja sitten... Mutta niinkuin sanoin käänsin huoneeni ylös alaisin eikä mitään kirjoja löytyny... Suur etsinnän jälkeen katsoin aina välillä "josko"-elämyksen tuudittamana piiloja mihin ne olisivat voineet kadota... Mutta ei.
Tänään kuitenkin, kun kaikki olisi aivan välttämätöntä, ryhdyin etsimään taas etsimään noita läpysköjä. Kappas...! Ei tarvinut kuin vähän vilkaista pöydän alle ja sieltähän ne löytyivät. Ihan rytyssä, mutta käyttökelpoisina. Vihon välissä vielä oli se ruotsin ainekin, joka piti palauttaa perjantaina...
Elämisen onni ja kurjuus.
Mutta kyllä nyt tuntuu siltä että pitäisi nitistää ne pari pahantekijää jotka huoneessani meuhkaavat. Ne samat varmaan soittavat yöllä seinän takana musiikkia luvattomalla volyymilla. Jospa joku yö hiipisin johonkin piiloon ja odottaisin että ne menninkäiset tulisivat ja haavin kanssa ottaisin ne kiinni ja opettaisin niille ruotsia.
Turha vaiva... Ei menninkäisetkään niin tyhmiä ole että sellaiseen alistuvat. Ei kannata metsästää olematonta ja kurkottaa kuuta. Erityisesti tänään opin ettei menneiden haamuista kannata pitää kiinni.
On liikaa ihmisiä joiden on vaikea pysyä sanojensa takana ja vaikea seistä selkä suorana omien heikkouksiensa edessä. Miksi vältellä kun voi puhua suoraan? Miks miettiä liikaa kun voi kysyä? Kysykää ihmiset... Huutakaa keuhkonne tyhjäks kaikesta saastasta... Mutta miks keksiä valheita vai keksiikö valheet teidät...
Pitäisköhän munkin luopua menninkäisistä ja palata sinne kätköjen pariin... Jättää keksimästä tekosyitä, miksi on asiat tekemättä. Ja ottaa vastuu siitä, mikä huomenna odottaa eikä naureskella, että heh heh jätinpä tekemättä