IRC-Galleria

Haaste:

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Siis...

1. Laulaa lallatan koko ajan ja kaikkialla.

2. Mun on pakko puhua jonkun kanssa ennen nukkumaan menoa.

3. Olen aina vähän myöhässä kaikkialta vähintään muutaman minuutin, yleensä enemmän, paitsi junasta ja töistä. Onneksi en enää liiku bussilla...

4. Kaiken muun voisin jättää, mut salmiakkia en.

5. Pienenä kun tuli yksinäinen tai muuten vaan surullinen olo illalla, kiipesin meidän talon katolle tuijottamaan tähtiä... Jotenkin ne aina sai rauhoittumaan oli kuinka surullinen tai kuinka kylmä tahansa.


pony86
HC-pingviini
Inkkuu_
Sanjay
Be- tu

Äh!

Taas sitä oli pitkä päivä... Ensin koulussa neljä tuntia ja sitten töihin... Koko neljä tuntia oli ruotsia ja töistä pääsin puolen yön jälkeen. Selkääkin kolottaa... Ruotsi on nykyään ihan mukava kieli, kiitos opettajan... Mutta mun on pakko sanoa että tässä mun kämpässä liikkuu varmasti menninkäisiä, jotka vihaavat ruotsia...

Jo useamman kerran tämän kolmen viikon aikana, kun olen täällä asunut, on ruotsin kirja mystisesti kadonnut. Nyt vaivalla väkertämä aineenikin katosi vihon mukana... Kummallista kyllä että tallella kuitenkin on kaikki muut ruotsin kirjat ja vihot... Mutta se mitä nyt tällä hetkellä;kahdeksan ja puolen tunnin päästä taas tarvitsen on taas kadoksissa. Miksi ei se enkun kirja huku tai matikan kirja, miksi se on aina se ruotsin kirja...

Viime viikolla löysin sen siitä paperi pinkasta mistä oli katsonut sata kertaa aikaisemminkin. Mistäköhän se nyt löytyy...

Olisi hupaisaa mennä sanomaan menninkäisten tihutöistä Väyryselle(ruotsin opettaja), mutta tulisi sellainen olo kuin koira olisi syönyt läksyni... Noh...

Jotain sain aikaiseksi kuitenkin tänäänkin... Sain vihdoin suostuteltua ystäväni järkkäämään vuosisadan kesäpippaloita... Siellä menninkäiset saavat kyllä tupenrapinat, jos eivät ruotsin kirjaani palauta. Paikalle olisi tarkoitus myös vaivaantua noitia ja keijuja ja suunnitteilla olisi teemana jonkun prinsessa ja prinssi parin kihlajaiset, jos tarpeeksi uskalias prinssi löydetään.

Kauniin luonnonmaisemaan ilmestyisi kokko ja upeaa live musiikkia... Väkeä kerääntyisi telttoineen. Syötäisiin ja juotaisiin viiniä ja olutta... Larppi juhlat, ystäväni sanoi. Mutta se onkin se meidän kesän unelma. Tänä kesänä se toteutuu... Ja silloin yksikään menninäinen ei ruotsin kirjojani varasta.

Mutta onko aika keijujen ja noitien... Tulevatko peikot ulos luolistaan ja karjaisevat ilmoille merkin että juhlat alkaa... Eihän me pelkästään ystäväni kanssa voida peijaisia pitää... Tuskin me karhua kaadetuksi saatais...

Mutta tältä yöltä taidan siirtyä metsästämään menninkäistä joka vei ruortsin kirjani.... sanokaapa minun sanoneen: Aika keijujen ja noitien ei ole vielä ohi...