IRC-Galleria

Jännittää.... Nyt todellakin jännittä... Huomenna on "the day" enkä oikein pysty tätäkään päivää oikein aloittaan. En saa nukuttua sillä tänään on viimeinen hetki valmistautua ja toisaalta se on vasta huomenna... Olisi niin paljon kaikkea, mitä haluaisin tehdä juuri nyt, tällä sekunnilla, muuta saadakseni oikean rytmin pitäisi vain mennä nukkumaan ja herätä kun kello soi. Onneksi tänään tai huomenna, siis miten sen nyt ottaa, on vielä aikaa lukea. Vaikka eihän äikän kirjoituksiin pysty juurikaan lukemaan.

Lueskelin tossa vanhoja aineitani ja huomasin, että niissähän on oikein hyvä sisältö ja tyyli. Siitä ne olivat saaneet kiitostakin... Niitä vaan ei ole lainkaan oikoluettu, ja sen huomaa virheiden määrästä ja surkeasta rakenteesta. Jotenkin kuitenkin tuntuu etten osaa enää kirjoittaa aineita. Siitä on kuitenkin reilusti yli vuosi kun olen paneutunut aineen kirjoittamiseen ja puolisen vuotta kun olen ylipäänsä jotain vääntänyt paperille. Saas nähdä mitä tuleman pitää...

Huomenna pitää tehdä yhtä sun toista, kaikkea turhaa, mutta henkiin jäämisen suhteen tärkeää... Kaupassakin täytyy käydä., sillä se mikä on uskomatonta on että viimeinen pussi makaronia on meneillään, eikä pakasteesta löydy vihanneksia ja ananas- sekä herkkusienipurkitkin ovat loppu. No, ketsuppi, juusto sekä minuuttipuuro nyt on aina loppu. Kaikista hauskinta on, että jääkaappi on täynnä ruokaa, mutta ne ovat kämppikseni. Taitaa myös pyykkitupa kutsua, siivoominen on tekemättä sekä kolme äikän kurssia lukematta...

Turhaa, mutta aikaa vievää. Olisi hauskempaa tehdä jotain fiksua. Onko siivoominen sitten kovin fiksua., enpä usko.. Opiskelu... Ei kiinnosta tällä hetkellä. Tahtoo vaan siihen kokeeseen ja että se rumpa alkais oikein kunnolla... Tää lukulomalla olo on niin raskasta.

Yritetään uudestaan jos vaikka tulis uni. Nighty night!

Hmmm... Kohta on tulossa kirjoitukset... Enpä oo juurikaan lukenu.... Silti jotenki haluais et ne ois äkkiä pois alta... Mieluiten huomenna vaan kaikki perätysten... Ihan sama miten menis kuhan sais ne pois alta...

Haluisin nyt meinaan kunnolla ruveta tekeen töitä... Mulla kun ois tällä hetkellä näitä töitä enemmän ku tarvis, mut toivottavasti niitä on sit huhtikuussakin ja mieluiten eniten Opteamin kautta... Oon meinaan lähdössä Espanjaan ystävieni kanssa... Siitä tulee aivan mahtavaa 12 päivää reissussa eikä ees tylsän porukan kanssa...

Sitten tulis lakkiaiset, joiden seurauksena toivottavasti paljon rahaa käteen. Sit alkaa KESÄ ja Vilkkumaan laulu ei varmasti sovi mun kesääni. Se alkaa perinteisellä Kaivarilla ja uudella Saunalla sitten meenkin jo Provinssiin, toivottavasti töihin, sen jälkeen iki-ihana RMJ... Sit saa taas levätä reilu kuukauden jos ei lukuun oteta Kirkkareita ja jatkuvaa työntekoa. Ja töitähän on tehtävä koko ajan, mutta on se sen verran hauskaa et lomalta se tuntuu...

Pliis... Tiedän et näihinki on valmistauduttu reilu kolme ja puol vuotta, mut menisivät jo ohi... Kuka nyt jaksaa tällaista ainaista odottamista...

Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi
olisi ilman mua. Aloita kommentti "Ilman sua..." jne.
Sitten lisää tämä omaan päikkäriin ja katso millaista
muitten elämä olisi ilman Sua.

Tehtävänanto: Täytän ja haastan seuraavat 5 henkilöä täyttämään tämän.

ENSIMMÄINEN...
1. paras ystävä: ala-asteelta Piia
2. suudelma: paha sanoa... Tarha pusut saa kelvata
3. lemmikki: Meidän yhteinen oli Murri-koira ja ikioma eka on mun Nekku kissa
4. rakkaus: Miten tänkin määrittelee. Rakkaus muuttuu niin paljon vuosien saatossa, mut Sami.
5. harrastus: Pyhäkoulu. Siks oon tämmönen. Lasketaanko se?

KOSKA VIIMEKSI...
1. Poltit tupakan: sunnuntaina
2. Joit alkoholia: sunnuntaina
3. Ajoit autolla: tänään
4. Soitit: hetki sit
5. Nauroit: äsken ollessani puhelimessa
6. Kuuntelit musiikkia: tänään
7. Itkit: tänään

OLETKO KOSKAAN...
1. deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi?: Exästäni tuli paras ystäväni, mutta parhaasta kaveristani ei ole koskaan tullut poikaystävää
2. ollut pidätettynä? Joo... Pitkä juttu...
3. uinut alastomana? Joo...
4. ollut TV:ssä? joo.
5. Harkinnut itsemurhaa? En koskaan. On tää niin ihanaa
6. suudellut jotakuta ja katunut sitä? Jep.
7. Pelännyt? En muista... Oon saattanu joskus pelätä.

TÄLLÄ HETKELLÄ...
1. mitä uraa harkitset? Sairaanhoitajan
2. paras ystäväsi? Ei oo yhtä ja ainutta.
3. sinulla on päälläsi? Kylpytakki

5 ASIAA JOTKA OLET TEHNYT TÄNÄÄN...
1. Ajanu autoa.
2. Ostanu ruokaa.
3. Puhunu puhelimessa.
4. Hankkinu työpaikan.
5. Käyny suihkussa


Haastan:

_kara
Inkkuu_
AlKKuX
chimaera
Be-tu

Näin tänään tontun.
Sillä oli suippo, vihreä myssy ja ruskea vakosamettitakki. Seisoskelin siinä hölmönä essu päällä, kiireen keskellä, nojaten linjastoon, joka ammotti tyhjyyttä. Äsken oli ollut hirveä kiire, mutta jokin sai minut pysähtymään ja katsomaan häntä uteliaana.

Ei... Eihän se voinut olla tonttu, sillä eihän tontut kerää katseita. Ne piiloutuvat ja tekevät salaa hyviä tekoja. Tämä kaivoi The Body Shopin ruskeasta paperi pussista, joka oli jo käytössä rypistynyt, kaksi likaista teekuppia ja laittoi puolityhjään koriin.

Ehkä hän on pikemminkin haltia. Hän oli laiha sekä reilusti minua pitempi ja tumman ruskeat hiukset laskeutuivat pitkälle selkään. Hänen eleissään oli tietynlaista arvokkuutta. Hän kääntyi ja katsoi minuun vain nopeasti.

Mutta eihän se niin ole... Haltioissa on ajatonta kauneutta ja tämä oli jo keski-iän ohittanut. Nenä oli pitkän omainen ja silmät mustaksi maalattu. Päällään hänellä oli musta pitkä hame, jonka helmassa lepattivat oranssit lieskat. Tarjoilijoiden vilistessä ja kokkien säheltäessä hän katosi nurkan taakse.

Vai oliko se pikemminkin menninkäinen? Olisivatko ne niin töykeitä että näyttäisivät naamansa minulle sen jälkeen mitä tekivät ruotsin kirjalleni ja kaukosäätimelleni? Ehkä tämä menninkäinen ei tiedäkään mitä muut teki... Vaikka ne ovat samaa rotua ei kai kaikki ole yhtä ilkeitä? Jospa tämä menninkäinen on muusani.

Onpa meistä moneksi...

Tänään tapahtui se kaikista kamalin asia mitä voi tytölle sattua! Mun oli leikattava tukkani... Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta en vain osaa olla ilman niitä hulmuavia latvoja. Näin lyhyt tukka mulla on viimeks ollu yläasteella. OK! Se ylettyy lähes olkapäille ja kasvaa takas kuukaudessa, mutta silti....

Otin meinaan permanentin tänään. Kun tulin pesualtaalta pysähdyin ihaileen että onpa ihanat hiukset, sitten parturi-kampaaja oppilaat katsoo kauhuissaan latvoja: Mitä näille on käyny? Ne oli pelkkää haurasta purkkaa, joka veny ihan luvattoman paljon ollakseen hiusta ja kynnellä meni katki murentuen.... NOU!

Pian opettaja kutsu kaikki opettajat koolle ja jouduin esimerkiksi miten käy erittäin paljon käsitellyille hiuksille. No... Onhan siinä mun exän vaalennus kokeilut 9 ja 12 hapetteella, miljoonat värjäykset punaseks ja tuhat kiloa lakkaa elämän suolan kera. Sovittiin sitten että otetaan 5-10 senttiä tais mennä hiukan enemmän.... Harmillista se oli niiiin ihana permis.

Mutta onneks se Pyynikinkoulun väki oli aivan ihana sain leikkauksen ilmaiseks ja haudehoidon ens kuun lopulla lisäks ne tytöt oli aivan innoissaan mun hiusteni laittamisesta ja laitto kilon verran latvasuojaa. Koko lysti makso alle 25e. Kaikesta syytän Wellaa, mitäs ottivat pois markkinoilta sen iki-ihanan latvasuojan...

Läppä läppänä....

Kun marssin kauhun ja onnen sekaisissa tunnelmissa kohti keskustaa ainoana yhtäkkiä tunsin sen mikä oli jo viikkoja vaivannu mua, mutta vasta eilen myönsin sen itselleni: Kengässäni on reikä.

Ne jotka tuntevat mut tietävät kuinka huono oon ostaan kenkiä. Vihaan kenkäkauppoja, niiden etsimistä ja luulin jopa monta vuotta, että kenkä kokoni on 41, vaikka se on 39. Lisäksi makuni kenkien suhteen on alkeellinen kenkäfetissiä KÄRSIVIEN mielestä, sillä lenkkarit ovat ihan hyvät.

Kuitenkin sain hyvän ystäväni, jolla on vakavan laatuinen kenkäfetissi (5 kenkä paria tän vuoden aikana), mukaan valitsemaan. Nyt mulla on kahdet täysin epäkäytännölliset, mutta hienot kengät. Tai kyllähän niillä kävelee eikä niissä juuri korkoakaan ole, mutta ei niillä juokse bussiin sekä näin tottumaton liukastelee. Ai niin, mut harmi! Eihän mun tarvi ehtiä enää bussiin...=) Siis ihan käypät kengät.

Sen jälkeen kun kengät oli ostettu piti keksiä tekemistä. Kenkänarkkarini oli taas ostanu kahdet kengät ja siten ei ollut rahaa mihinkään. Onneksi äidit on niin ihania, että antavat tyttärilleen lahjaksi leffalippuja niinpä vuorossa oli Broukback Mountain.

Se oli surullinen ja samalla hellyyttävä tarina homoparista. Rakkaudesta, joka ei ikinä voinut löytää päivänvaloa. En ole ikinä saanut poikarakkaudesta minkään näköisiä kiksejä, siksi olin positiivisesti yllättynyt, kun homo suhde ei herättänyt minkäänlaisia vastenmielisyyden tunteita. Sitoutumattomuus ja intohimo oli esitetty oikein mukavalla tavalla. En ihmettele kyllä, että mistä ne oskarit kuoriutui. Erilainen siksi viehättävä!

Nyt taas on aika nousta tuhlailusta ja ruveta tosi toimiin ja ottaa kirjat esiin. Nyt kun menninkäisetkään ei ole häiritsemässä...

Rakastin kerran
niin paljon että sokeana harhailin.
En nähnyt eteeni
enkä niitä kasvoja jotka todella olivat luonani.
Vain harhoja takana
ei sitä rikkautta ympärilläni.
Nyt näen
ja olen siitä onnellinen.

Sain aikoja sitten haasteen, mutta en oikein ole ehtinyt vastaan siihen. Nyt aiheena onkin 5 pelkoani ja pitäisi taas haastaa viisi muuta...


Pelkoni

1. Pelkään jääväni paitsi joistakin kivasta minkä haluan kokea. Kaikki pitää kokea, enkä halua kuulua niihin jotka puhuvat ja puhuvat eivätkä saa mitään aikaan.

2. Pelkään, että jos en näe ystäviäni tarpeeksi, he pikku hiljaa unohtavat minut ja kuollessani kissat syövät minun yksinäisen ruumiini. Pysyttehän siellä?

3. Pelkään liukkaita jyrkkiä mäkiä aina talvisin ja kierränkin ne mieluummin kuin astelisin suoraan niitä pitkin alas.

4. Pelkään arvaamattomia koiria, vaikka olenkin ihan koira ihminen. Minua on näykkässyt muutama koira, vaikka ei sinänsä ole sattunut niin se on pistänyt jännittämään, jos tiedän koiran olevan vähän arvaamaton tai muuten jännittynyt.

5. Pelkään rakastuvani väärään ihmiseen.


Haastan

hazakim
MarieLane
Emuir
kowera
ZaaraL

Sinulle,

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

-Aili-

(Ensin alkuun lisäys eiliseen kohua herättäneeseen tekstiini: Exäni piti kyllä Nekusta ei vaan ymmärtänyt sen herkkää ja haavoittuvaista sielun elämää lisäksi hänelle vain sattui oleen vaikeuksia hillitä itseään.)



Todellakin... Nyt se on todistettu... Täällä liikkuu menninkäisiä....

Tänään tuli tehtyä matikan preli, joka meni odotettua paremmin. Harmittavana puolena vain oli se, että olisin todellakin voinut saada jonkin aivan mahtavan arvosanan, jos vain olisin noudattanut vaistoani ja lukenu pelkästään ne tehtävät mitkä ajattelin varmuudella, että tulevat enkä lukenut vain sieltä täältä. Sillä herran Jumala ne tulivat taas...

Mutta nyt on taas huomenna preli... Yllätys, yllätys ruotsin preli... Ainut vaan että hukkasin ruotsin kirjan ja vihonaikoja sitten... Mutta niinkuin sanoin käänsin huoneeni ylös alaisin eikä mitään kirjoja löytyny... Suur etsinnän jälkeen katsoin aina välillä "josko"-elämyksen tuudittamana piiloja mihin ne olisivat voineet kadota... Mutta ei.

Tänään kuitenkin, kun kaikki olisi aivan välttämätöntä, ryhdyin etsimään taas etsimään noita läpysköjä. Kappas...! Ei tarvinut kuin vähän vilkaista pöydän alle ja sieltähän ne löytyivät. Ihan rytyssä, mutta käyttökelpoisina. Vihon välissä vielä oli se ruotsin ainekin, joka piti palauttaa perjantaina...

Elämisen onni ja kurjuus.

Mutta kyllä nyt tuntuu siltä että pitäisi nitistää ne pari pahantekijää jotka huoneessani meuhkaavat. Ne samat varmaan soittavat yöllä seinän takana musiikkia luvattomalla volyymilla. Jospa joku yö hiipisin johonkin piiloon ja odottaisin että ne menninkäiset tulisivat ja haavin kanssa ottaisin ne kiinni ja opettaisin niille ruotsia.

Turha vaiva... Ei menninkäisetkään niin tyhmiä ole että sellaiseen alistuvat. Ei kannata metsästää olematonta ja kurkottaa kuuta. Erityisesti tänään opin ettei menneiden haamuista kannata pitää kiinni.

On liikaa ihmisiä joiden on vaikea pysyä sanojensa takana ja vaikea seistä selkä suorana omien heikkouksiensa edessä. Miksi vältellä kun voi puhua suoraan? Miks miettiä liikaa kun voi kysyä? Kysykää ihmiset... Huutakaa keuhkonne tyhjäks kaikesta saastasta... Mutta miks keksiä valheita vai keksiikö valheet teidät...

Pitäisköhän munkin luopua menninkäisistä ja palata sinne kätköjen pariin... Jättää keksimästä tekosyitä, miksi on asiat tekemättä. Ja ottaa vastuu siitä, mikä huomenna odottaa eikä naureskella, että heh heh jätinpä tekemättä